Tervetuloa mukaan Maatalouden ympäristötiedon vaihtopäiville 26.-27.10. Tampereelle! Tilaisuus kokoaa kahdeksi päiväksi kaikki maatalouden ympäristötekojen parissa toimivat Tampereelle lokakuun lopussa, 26.-27.10. Tässä neljä tärkeintä syytä tulla paikalle:
Tilaisuudessa jaetaan uusinta maatalouden ympäristötoimiin liittyvää tutkimustietoa sekä pohditaan yhdessä keinoja, joilla työ ympäristön hyväksi olisi entistä vaikuttavampaa.
Hanketoimijat tapaavat sparrauksen merkeissä ja tieto vaihtuu maatalouden ympäristötyön parissa toimivien välillä
Keskustelemme siitä, mihin panoksia pitäisi erityisesti laittaa uuden rahoituskauden alkaessa, ja miten voimme kannustaa maatalousyrittäjiä ympäristötoimiin. Ympäristöteot ja kannattavuus kulkevat käsi kädessä!
Jaamme tietoa CAP-rahoituskaudesta ja muista rahoitusvälineistä
Ohjeet ilmoittautumiseen ja ohjelman löydät tapahtuman nettisivuilta.
Papuja pallon parhaaksi -yleisöluentosarjassa puidaan palkokasvien roolia monenlaisten ympäristö- ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa. Kuljemme palkokasvien matkassa pellolta pöytään ja tutkimme keinoja, joilla nämä runsaasti proteiinia sisältävät kasvit voivat parantaa ympäristön ja ihmiskunnan terveyttä ja hyvinvointia. Tilaisuudet ovat avoimia ja ilmaisia kaikille kiinnostuneille.
Seuraa yleisöluentosarjaa verkossa suorana tai katso tallenteena! Voit myös osallistua keskusteluun ja lähettää mieltäsi askarruttavat kysymykset asiantuntijoiden pohdittavaksi. Ilmoittautumisen jälkeen saat heti sähköpostiisi linkin yleisöluentosarjan seuraamiseen ja ohjeet keskusteluun osallistumiseen. Jokaiseen iltaan tulee ilmoittautua erikseen. Ilmoittautuminen on auki jokaisen illan alkuun saakka.
Ma 19.9.2022 klo 17-19 Palkokasvit osana Suomen ruokaturvaa
Ma 3.10.2022 klo 17-19 Papupadasta pidemmälle – palkokasveista innovatiivisia elintarvikkeita
Ma 17.10.2022 klo 17-19 Palkokasvit suomalaisissa ruokavalioissa – mahdollisuudet muutokseen
Luentosarjan järjestää Leg4Life-hanke (Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä 2019-2025).
Kirjoittajat ja kuvat: Elisa Koskinen ja Eeva Lahtinen
Siikajoella Ruukin tutkimusasemalla järjestettiin 16.8.2022 Peltopäivä yhteistyössä Luken ja Baltic Sea Action Group (BSAG) kanssa kaikille avoimena ulkotapahtumana, jossa viljelijät ja tutkijat kohtasivat toisensa. Ruukissa tehdään nautakarja-, metsä- ja peltotutkimusta 70 ha alalla, josta osa on luomuviljelyssä ja osa tavanomaisessa tuotannossa. Ruukin metsissä tutkitaan kasvihuonekaasuja ja pelloilla viljelymenetelmiä sekä lajikekokeita. Päivän aikana käytiin läpi turvemaiden ja maatalousmaiden tutkimuksista saatua tietoa. Peltopäivässä kuultiin huippupuhujia niin kotimaasta kuin Tanskasta. Tutkimushankkeita esiteltiin hanketorilla ja viereisillä pelloilla esiteltiin koealoja, joihin pääsi tutustumaan. Päivän lopuksi kävijät pääsivät käymään kosteikkoviljelypellolla ja esittämään kysymyksiä kohteesta.
Suomessa maatalouskäytössä on noin 250 000 hehtaaria turvepeltoja, eli noin 10 prosenttia peltopinta-alasta ja laskelmien mukaan nämä tuottaisivat puolet maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä (Virkkunen, 2021). Turvepeltojen vaihtoehdoista ja hiiltä pidättävistä toimista on kerätty tietoa, jota pyritään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteena on hillitä turvemaiden ilmastopäästöjä.
Viljelijät ja tutkijat kohtasivat pellonpientareella Ruukissa
Eija Hagelberg (projektijohtaja, BSAG) puhui maaperän hyvinvoinnista ja nosti esille uudistavan viljelyn. Uudistavassa viljelyssä, (englanniksi regenerative agriculture) on kuusi periaatetta:
Ymmärrä maatilasi toimintaa ja toimintaympäristö kokonaisuutena
Minimoi maaperän häirintä
Maksimoi viljelykasvien valikoima ja monimuotoisuus
Pidä maanpinta kasvipeitteisenä mahdollisimman pitkään, mieluiten ympäri vuoden
Hoida elävää juuristoa ympärivuotisesti
Sisällytä kotieläimet mukaan kokonaisuuteen
Tärkeintä on saada pellot peruskuntoon hiilensidonnan parantamiseksi ja ruuantuotannon varmistamiseksi. Toimiva vesitalous pelloilla on olennainen osa sitä. Mikrobit varastoivat hiiltä maaperään, ja jotta biologinen aktiivisuus säilyy, täytyy huolehtia maan terveydestä. Ilmastonmuutosta voidaan hillitä samalla kun siihen sopeudutaan.
Sanna Saarnio (erikoistutkija, LUKE) esitteli turvepeltojen kosteikkoviljelyn mahdollisuuksia ja haasteita. Hänen mukaansa kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on hyvä syy turvepeltojen kosteikkoviljelyyn. Kosteikkoviljelyssä turvemaan pohjaveden pinta nostetaan korkealle patojen ja säätösalaojien avulla, jotta iso osa maasta olisi veden kyllästämää. Tällöin turpeen hajoaminen hidastuu ja kasvihuonekaasupäästöjä syntyy vähemmän. Alustavien tulosten mukaa jo pienikin (esim. 20 cm) ero pohjaveden korkeudessa vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin. Kuumina ja kuivina kesinä suurin haaste on pohjaveden pitäminen halutulla korkeudella. Jos sadantaa on vähemmän kuin haihduntaa niin pohjavesi laskee, vaikka padot ja ojat olisivat kiinni.
Ruukin kosteikkoviljelyalueella kasvoi ruokohelpeä, jota on kerätty kesän aikana kuivikkeeksi. Korjuun ajaksi pohjaveden pintaa laskettiin, jotta korjuutoimenpiteet olivat mahdollisia toteuttaa. Yksi vaihtoehto sadon korjuuseen on tehdä se talvella kun maa on jäässä, jolloin helpi on kuivaa ja sopii kuivikkeeksi. Toinen kosteikkoviljelyyn soveltuva kasvi on osmankäämi, josta on mm. rakennusmateriaaliksi, energiantuotantoon tai vaikka untuvan kilpailijaksi.
SOMPA-tutkimushanke kehittää ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä keinoja hoitaa suometsiä ja -peltoja niin, että samalla hillitään ilmastonmuutosta: https://projects.luke.fi/sompa/
Lepaalla järjestettiin 11.8.–13.8. välisenä aikana puutarhanäyttely, joka veti puoleensa paljon kävijöitä. Se on jokavuotinen tapahtuma, jota on järjestetty jo vuodesta 1964. Koronaepidemian aikaan vuosina 2020 ja 2021 näyttelyt järjestettiin ensimmäistä kertaa etätapahtumina. Vuoden 2022 näyttely tarjosi kävijöille monipuolisesti erilaisia näytteilleasettajia, luentoja, osallistavaa toimintaa ja mielenkiintoista nähtävää. Kaiken kaikkiaan tapahtumassa oli reilut 160 näytteilleasettajaa ja ne sijaitsivat koulun puistoalueella ja rakennuksissa. Sää suosi koko tapahtuman ajan lämpöisenä ja aurinkoisena!
Muutos koskettaa kaikkia ja se saa toimijat kehittelemään ympäristöystävällisiä ja ilmastoviisaita ratkaisuja. Kaikkia yhdistää halu edistää ruoantuotantoa paremman tulevaisuuden puolesta. Näyttelyssä näkyi globaalius, visionäärisiä ratkaisujen esittelijöitä ja arjen askareisiin soveltuvat käytännön tekniikat. Innovatiivisien ratkaisujen pohjalla näkyi vahvasti kiertotalouden kehittäminen ja luonnonmukaiset tai ympäristöä vähän kuormittavat menetelmät sekä teknisesti huippuunsa viritetyt laitteet tehostamaan tuotantoa. Työkoneita oli tarjolla paljon aina pienestä ruohonleikkurista isoon traktoriin. Tapahtuma tarjosi ohjelmaa mm. ruohonleikkauksen taitoajon SM-kilpailulla ja ötökkärastilla, jossa pääsi kokeilemaan tunnistustaitojaan puutarhan ”hyviksistä ja pahiksista”.
Näyttelyalueen kiertelyn jälkeen voisi nostaa esille muutamia esimerkkejä, joiden innovaatiot mahdollistavat yrityksille vaihtoehtoisia tapoja menetellä ruoantuotannossa. Myös AgriHubin keskustelualusta tarjoaa väylää eri tahoille osallistua ja tuoda uusia näkökulmia, jossa aihealueet koskevat puutarha- ja maataloutta.
AgriHubi on siis verkkopalvelu ja toimii kohtaamispaikkana tilallisille, viranomaisille, neuvojille ja tutkijoille. Siellä voi keskustella teemojen mukaisesti askarruttavista asioista tai kysyä neuvoja ja näkökulmaa. Valittujen aihepiirien avulla ylläpidetään aktiivista keskustelua. Tämä on osallistavaa toimintaa, jossa tuetaan verkostoitumista ja tiedon jakoa. Kehitteillä on myös podcasteja, jotka lisätään verkkopalveluun sisällön laajentamiseksi.
Gaiamare on kierrätyslannoitetta kehittelevä yritys, joka hyödyntää biokaasulaitoksen mädätysjäännöstä, kananlantaa ja elintarviketeollisuuden sivuvirtoja. Heillä on meneillään hanke, joka päättyy helmikuussa. Tämän tuotteen tarkoituksena on olla helposti levitettävää lannoitetta pelloille. Menetelmä muistuttaa kompostointia, mutta sitä se ei ole. Se tehdään vuorokaudessa, jolloin lopputuloksena muodostuisi hygienisoitua kuivaa lannoitejauhoa, joka on mahdollista pelletöidä tai rakeistaa. Valmistuksessa hyödynnetään mikrotermistä menetelmää, joka on DTS Finlandin kehittämä. Tämän tuotantovaiheiden hyvänä puolena on yhden vaiheen jättäminen pois eli separointia ei tarvita. Valmiin tuotteen olisi tarkoitus olla toimiva lannoituksessa siten, että kasaan puristettu pelletti menisi läpi kylvökoneesta. Puristetun pelletin kosteustaso ei saa olla liian kuiva, jotta kasvit voisivat hyötyä lannoitteesta.
EOD Europe on kehittänyt nanohappivesigeneraattorin, jolla kasteluveteen saadaan lisättyä merkittäviä määriä happinanokuplia. Tuotteen nimi on Nanoboost. Nanohappivettä voidaan käyttää kasvihuoneissa sekä tunneli- ja vertikaaliviljelyssä. Menetelmän käyttö tarjoaa tuotteille paremmat kasvuolosuhteet. Nanohappivesi auttaa kasveja hyödyntämään ravinteet paremmin, jolloin kemikaalien ja lannoituksen tarve vähenee. Sen avulla sadosta voidaan saada tuottoisampi ja terveempi. Tätä teknologista ratkaisua on mahdollista hyödyntää myös muissa tuotantokohteissa, kuten kalan ja karjan kasvatuksessa. EOD Europella on oma tutkimustyöryhmä, joka on kehittänyt Nanoboost laitetta yhteistyössä japanilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Painopisteet yrityksellä ovat ekologisuus, terveysturvallisuus ja tehokkuus. Vesistöön ja maaperään ei kulkeudu haitallisia kemikaaleja ja nanohappivesi edistää myös hyvien bakteerien toimintaa maaperässä. Samalla kasvit pysyvät vahvoina ja välttyvät kemikaalialtistuksilta, jolloin kuluttaja saa turvallisesti tuotettua ruokaa.
Kaiken kaikkiaan näyttely oli järjestetty onnistuneesti ja tarjosi hyviä kokemuksia kävijöille. Elämme hetkeä, jossa tulevaisuudessa ruoka on yksi keskeisimmistä asioista, joka tarvitsee uusia ruoantuotantoa varmistavia menetelmiä. Tästä ei hyödy ainoastaan ihmiset, vaan myös ympäristö kiittää siitä, että välitämme ja pidämme ruoantuotantoa kestävällä pohjalla.
Maatalouteen ja ruokajärjestelmiin kohdistuu monia erilaisia muutoksia ja häiriöitä. Hyökkäyssota Ukrainaa vastaan, pitkittynyt koronapandemia, ilmastonmuutoksen kiihtymiseen liittyvät lisääntyneet sään ääri-ilmiöt sekä luontokato ja niiden vaikutukset tuntuvat koko yhteiskunnassa ja vaikuttavat viljelijänkin elämään. Globaalien häiriöiden vaikutukset välittyvät ulkomaankaupan kautta maasta toiseen.
Maanviljelijöiden arjessa energian ja lannoitteiden hintojen nousu ja saatavuusongelmat sekä alhaiset tuottajahinnat aiheuttavat vakavia kannattavuusongelmia, mikä uhkaa jo vakavasti ruokajärjestelmän toimintakykyä. Maatalouden kannattavuuden parantaminen, viljelijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen ja luonnon ekosysteemien turvaaminen on tärkeää resilienssin eli muutosjoustavuuden kehittämiseksi koska se turvaa ruoan saatavuutta ja riittävyyttä epävarmuuden lisääntyessä.
Lue Ilmastoviisas ja muutosjoustava ruokajärjestelmä pellolta kuluttajalle (MURU) -hankkeessa tuotettu uusi tietokortti täältä.
Kuvateksti: Ruokajärjestelmässä ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen muutosjoustavuuden parantaminen kulkevat käsi kädessä. Resilienssin edistäminen edellyttää hyviä käytäntöjä, yhteistyötä ja tiedonvaihtoa toimijoiden välillä sekä yhteiskunnan tukea. Lähde: Rimhanen, K., Rikkonen, P. ja Aakkula, J. DEFORFO Suomen Akatemiahanke 2020–2021.
Maaseudun väestön ikääntyminen ja palvelurakenteiden muutokset, ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden väheneminen sekä kärjistyvät globaalit konfliktit edellyttävät yhteiskunnalta ja maaseudun paikallisyhteisöiltä muutosten hallintaa ja kestävän kehityksen tavoitteisiin perustuvaa uudistumiskykyä. Paikallisyhteisöissä etsitään uusia ratkaisuja koskien muun muassa palvelujen järjestämistä, osallisuuden ja demokratian vahvistamista, hajautettua energian- ja ruoantuotantoa, aluetalouden vahvistamista, kestävää matkailua ja omavaraisuutta. #muatapaa2022
Magnus Selenius jalostaa luomuvehnää tilallaan Nyby Gårdissa Espoon Röylässä. Magnus on kerännyt monimuotoista vehnäaineistoa geenipankeista ja tehnyt omia löydöksiä Suomesta sekä muista Pohjoismaista, tarkoituksenaan löytää Suomalaiseen luomutuotantoon paremmin soveltuvia lajikkeita. Magnus ja hänen apurinsa Embla Lindwall ovat etsineet ja löytäneet vanhoja laatulajikkeita sekä maatiaislajikkeita ja risteyttäneet sekä viljelleet niitä. Magnus Seleniuksen Nyby Gård-tila on mukana Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa VILJASOPPA-hankkeessa, jota johtaa tutkija Juho Hautsalo.
Kuva 1. Magnus Selenius esittelee monimuotoviljan kenttäkokeita pellonpiennarpäivän osallistujille.
Monimuotoisuuden avulla viljelykasvit voivat peremmin selviytyä muuttuvissa sää- ja ilmasto-oloissa, sekä sopeutua nopeammin paikallisiin olosuhteisiin, kuten kasvitauteihin, maaperään, sadantaan ja lämpötilaan. Magnus ja Juho korostavat, että nykyiset vehnälajikkeet ovat hyvin homogeenisiä eikä vaihtelua lajikkeen sisältä juuri löydy. Tällöin myös lajikkeen sopeutuminen erilaisiin olosuhteisiin on hidasta, vaikka lajike itsessään olisikin valittu sen perusteella, että se pärjää monilla erilaisilla koepaikoilla. Monimuotoisessa vehnäaineistossa on enemmän ulkoista ja sisäistä vaihtelua, jolloin uusien ominaisuuksien syntyminen on todennäköisempää. Monimuotoisuuden määrällä on kuitenkin myös rajansa, koska liiallinen monimuotoisuus voi haitata viljelyn käytännön toteutusta ja laadukkaan sadon saamista.
Vehnälajikkeiden sisäisiä ominaisuuksia ovat mm. valkuais- ja tärkkelyspitoisuus sekä sakoluku. Ulkoisia ominaisuuksia taasen mm. kasvin pituus, vihneet, tähkän ja jyvien väri, lehtien koko ja muoto sekä kasvuaika. Vanhoja lajikkeita ja lajeja risteyttämällä Magnus ja Embla ovat luoneet uusia siemeneriä, joista he valitsevat parhaat ja mielenkiintoisimmat yksilöt jatkoon tai muodostavat ns. monimuotovehniä sekoittamalla useampia valitsemiaan siemeneriä keskenään. Esimerkiksi maatiaislajike Rusutjärvi on pölytetty vanhalla lajikkeella ApuRusolla, jolloin siihen on saatu aikaisuutta ja laonkestävyyttä. Kokeiden avulla voidaan seurata kasvien muuntautumista, tautipaineen sietämistä ja sopeutumiskykyä ympäristöön.
VILJASOPPA-hankkeessa on mukana viljelijöitä, joita yhdistää kiinnostus vehnän jalostamiseen. Hankkeessa viljelijät voivat saada oman monimuotovehnän tilalleen lisäykseen. Ajan myötä tilan kasvuolojen muokatessa seosta, kasvien joukosta voidaan valita jatkoon yksilöt, jotka sopivat parhaiten juuri oman tilan olosuhteisiin. Tätä kutsutaan viljelijää osallistavaksi kasvinjalostukseksi, jonka etuna on kasvilajikkeiden lisäys laajemmalla alueella Suomessa. Tämän ansiosta monimuotovehnän aineistosta saadaan esiin parhaita puolia erilaisissa ympäristöissä.
Viljalajikkeiden sopeutuminen paikallisiin olosuhteisiin (VILJASOPPA) on Luonnonmukaisen tuotannon edistämissäätiön rahoittama Luken, HAMK:n ja Nyby gårdin yhteinen hanke, jonka tavoitteena on tutkia geneettisin menetelmin ja peltokokein luomuolosuhteissa tapahtuuko maatiaisviljoilla paikallista sopeutumista lisäysviljelyn aikana ja mikä tätä voi selittää. Lisäksi hankkeessa on tarkoitus käynnistää monimuotovehnien siemenlisäys luomuviljelijöiden pelloilla ja laatia ohjeistus tiloilla tapahtuvaan valintaan ja siemenlisäykseen. Hankkeen myötä luomutiloille on tavoitteena saada sellaisia määriä monimuotovehnän siementä, että sitä voidaan alkaa viljellä tilojen omalla kalustolla ja ottaa viljelyyn. Hankkeen tuottama tieto ja paikallisiin olosuhteisiin paremmin sopeutuva siemenaineisto hyödyttävät luomuviljelyä ja etenkin luomuvehnän viljelyä.
Farmari maatalousnäyttely on vahva ammattinäyttely, joka kokoaa alan ja on sen toimijoiden ja kuluttajien kohtaamispaikka. Näyttely esittelee suomalaista ruuantuotantoketjua pellolta pöytään, unohtamatta parhaimpia kesälomakauden elämyksiä.
Ilmastoviisas ja muutosjoustava ruokajärjestelmä pellolta kuluttajalle (MURU)- hankkeen tutkijat ovat mukana Farmarissa Luonnonvarakeskuksen osastolla S300. Tulethan tervehtimään meitä!
Luonnonvarakeskuksen PELTORI-hankkeen loppuseminaarissa esiteltiin hankkeen uunituoreita tutkimustuloksia maatalouden tilusrakenteen kehittämisen keinovalikoimasta sekä maanomistajien ja viljelijöiden näkemyksistä tilusrakenteen kehittämiseen.
Ilmastoviisaan maatalouden tiedonvaihtopäivässä 17.3.2022 alkanut keskustelu jatkuu Maaseutuverkoston ja Agrihubin yhteisessä keskusteluryhmässä nimeltä Ilmastoviisas maatalous – miten tästä eteenpäin? Verkostoitumisalusta vaatii kirjautumisen. Linkki verkostoitumisalustalle.
Työpajoissa nousseet näkökulmat on kiteytetty jokaisen työpajateeman osalta tänne. Tallenteet päivästä voit katsoa täällä.
Koronapandemia, ilmastonmuutoksen kiihtyminen, luontokato ja maatalouden akuutti kannattavuuskriisi lisäävät ruoantuotannon ja ruokajärjestelmien haavoittuvuutta. On tärkeää kehittää järjestelmien resilienssiä eli muutosjoustavuutta terveellisen, riittävän ja kohtuuhintaisen ruoan saatavuuden turvaamiseksi yllättävissäkin häiriötilanteissa. Tervetuloa webinaariin kuulemaan mitä muutosjoustavuus tarkoittaa käytännössä ja mihin maataloudessa ja ruokajärjestelmissä tulee erityisesti kiinnittää huomiota.
Tilaisuudessa esittäytyy tammikuussa 2022 alkanut valtakunnallinen tiedonvälityshanke Ilmastoviisas ja muutosjoustava ruokajärjestelmä pellolta kuluttajalle (MURU) ja uunituoreita tutkimustuloksia suomalaisen ruokajärjestelmän muutosjoustavuudesta Deforfo ja ScenoProt-hankkeiden pohjalta kertovat Luonnonvarakeskuksen tutkijat.
Ohjelma 13:00 Webinaarin avaus, tutkimuspäällikkö Katriina Soini, Luonnonvarakeskus 13:10 Resilienssi eli muutosjoustavuus, mitä se tarkoittaa maatilalla ja ruokajärjestelmässä, tutkija Karoliina Rimhanen, Luonnonvarakeskus 13:20 Muutosjoustavuuden edistäminen suomalaisessa ruokajärjestelmässä, tutkija Karoliina Rimhanen, Luonnonvarakeskus 13:40 Maatalouden muutos vuoteen 2030 – mikä tärkeää muutosjoustavuuden kehittämisessä? johtava tutkija Pasi Rikkonen, Luonnonvarakeskus 14:00-15:00 Maatalouden tuotantopanosten saatavuuden riskit ja niihin varautuminen – Tapaustutkimukset energiasta, väkilannoitteista, kasvinsuojeluaineista, kylvösiemenistä, rehuista, koneista ja laitteista, tutkijat Jyrki Niemi, Olli Niskanen, Csaba Jansik, Marjo Keskitalo, Marketta Rinne ja Jarkko Leppälä, Luonnonvarakeskus 15:00 Kommenttipuheenvuoro toimitusjohtaja Eeva-Liisa Lilja, Fennopromo 15:10 Keskustelua ja kysymyksiä 15:30 Tilaisuus päättyy
Ilmoittautuminen webinaariin 20.3.2022 mennessä täällä.
Tule esittelemään ilmastoviisas hankkeesi ja tutustumaan muiden hankkeiden sisältöihin ja ihmisiin hankkeiden takana virtuaalisella messuosastolla. Mitä jo tehdään maatalouden ilmastotoimien edistämiseksi? Millaisia onnistumisia hankkeessasi on saavutettu?
Inspiroivien puheenvuorojen lisäksi tapahtumassa on aamupäivällä paneelikeskustelu. Iltapäivän työpajoissa keskustellaan millaisia hankkeita Euroopan unionin tulevalla rahoituskaudella olisi hyvä edistää.
Koronapandemia, ilmastonmuutoksen kiihtyminen, luontokato ja muut häiriöt lisäävät ruokajärjestelmien haavoittuvuutta. On tärkeää kehittää järjestelmien resilienssiä eli muutosjoustavuutta terveellisen, riittävän ja kohtuuhintaisen ruoan saatavuuden turvaamiseksi yllättävissäkin häiriötilanteissa.
Tutkimustiedon jalkauttaminen, toimijoiden yhteistyön tehostaminen ja uusien ratkaisujen kehittäminen ovat keinoja tukea toimijoiden valmiuksia yritystoiminnan kehittämiseksi. Ilmastoviisas ja muutosjoustava ruokajärjestelmä (MURU)-hanke välittää tietoa ruokajärjestelmän muutosjoustavuuteen vaikuttavista tekijöistä, tunnistaa ruokajärjestelmän vahvuuksia ja tuottaa ratkaisuja sen rakenteellisiin ja alueellisiin ongelmakohtiin yhdessä toimijoiden kanssa.
Hanketta toteuttaa Luonnonvarakeskus ja Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa-hankkeesta tuttu ydinporukka. Hanke mahdollistaa maatalouden ilmastoaiheista viestimisen monikanavaisesti seuraavien kolmen vuoden aikana. Jatkamme tiedottamista ajankohtaisista ilmastoaiheista tämän ilmastouutiskirjeen välityksellä, tutulla sivustolla ja sosiaalisessa mediassa. Tavoitteena on osaamisen kehittämisen ja yhteistyöverkostojen luomisen kautta edistää maaseutuelinkeinojen menestymistä ja alueellista elinvoimaa myös tulevaisuudessa koko maassa.
Käytännön Maamiehen syys-joulukuun numeroissa käsitellään ilmastonmuutokseen varautumista maataloudessa. Sarjan osana ovat ilmestyneet seuraavat artikkelit:
Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori-palvelussa (www.luke.fi/taloustohtori) voi tarkastella myös maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä. Kannattavuuskirjanpitoon osallistuvat tilat saavat järjestelmästä omat tilakohtaiset tuloksensa ja kaikki palvelun käyttäjät voivat nähdä keskiarvotuloksia erilaisten valintojen perusteella. Käyttöliittymästä valitaan yhdistelmä vuosi-, alue-, tuotantosuunta- ja tilakokoluokista, joiden perusteella käyttäjä saa raportin valituista kasvihuonekaasupäästöistä.
Raportointijärjestelmä tuottaa tilakohtaisista tuloksista painottamalla edustavat alueelliset ja koko maan tulokset julkisesti nähtäväksi. Nyt kasvihuonekaasulaskenta-verkkopalvelua on täydennetty siten, että se antaa tietoja myös kivennäismaan peltojen hiilivarastomuutoksista.
Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa ja Suomen Akatemian rahoittamassa DEFORFO -projektissa toteutetaan kaksikierroksinen kysely ruokajärjestelmän resilienssin eli muutosjoustavuuden tekijöistä ja ennakoinnin keskeisistä painopisteistä. Ensimmäisen kierroksen tulosanti on nyt koottu ja sen tuloksia tarkennetaan tällä toisen kierroksen tiiviillä kyselyllä. Löydät linkin tiiviiseen tulosraporttiin kyselystä.
Kyselyssä arvioidaan ruokajärjestelmään kohdistuvia häiriöitä ja jäsennetään ruokajärjestelmän toivottavaa ja todennäköistä kehitystä resilienssin näkökulmasta. Kyselyyn vastaamiseen menee aikaa arviolta 15 minuuttia. Tulevaisuusnäkemyksiä käsitellään luottamuksellisesti ja nimettöminä, eikä yksittäinen vastaaja ole tunnistettavissa vastauksista. Henkilötietojen ja vastausten käsittelyssä noudatetaan EU:n tietosuoja-asetuksen (EU 679/2016) ja kansallisen tietosuojalain (TSL 1050/2018) määräyksiä. Kyselyn tietosuojailmoitus: www.luke.fi/projektit/covid-osahankkeet-deforfo
Toisen kierroksen kyselyyn pääset alla olevasta linkistä. Kyselyyn on mahdollisuus vastata 30.6.2021 saakka. Arvionne tulevaisuuden kehityksestä ovat tärkeitä ruokajärjestelmän resilienssin kokonaiskuvan muodostamisessa ja ruokaturvan ennakoinnin kehittämisessä.
Lämmin kiitos ajastanne tulevaisuuden arvioinnissa!
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Ansa Palojärvi selvitti väitöstutkimuksessaan viljelytoimenpiteiden vaikutuksia maaperän mikrobiyhteisöihin ja niiden tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Tutkimuksessa tunnistettiin lisäksi käyttökelpoisia mittareita hyödyllisen maaperän mikrobitoiminnan ja peltomaan laadun seurantaan.
”Pitkäaikaisten kenttäkokeiden perusteella viljelytoimenpiteillä on mahdollista edistää hyödyllistä mikrobiaktiivisuutta maassa. Tuloksia ei voitu yleistää tiettyyn toimenpiteeseen, mutta taudintukahduttamiskyky voitiin liittää korkeaan maaperän mikrobiston ja sienten biomassaan sekä mikro-organismeille käyttökelpoisen hiilen pitoisuuteen”, Palojärvi kertoo.
Tutkimuksessa saatiin viitteitä, että eloperäistä ainetta maaperään kerryttävillä viljelytekniikoilla on vaikutusta kasvin kasvuun. ”Kun olosuhteet luodaan monipuoliselle mikrobistolle suotuisiksi, saadaan myös vahvistettua kasvintuotannon kannalta hyödyllisiä aktiivisuuksia maassa.” Maaperän mikrobisto kytkeytyy myös hiilen sidontaan, sillä mikrobiaktiivisuus vaikuttaa kestohiilen muodostumiseen. Maan muokkaamisen keventäminen muutti orgaanisen aineksen sijoittumiseen maaprofiilissa ja kerrytti sitä pintamaahan.
Tutkimuksessa tunnistettiin myös mittareita, joiden avulla voidaan arvioida maaperän tautisuppressiivisuuden, eli tautien tukahduttamiskyvyn, voimakkuutta. Teknisesti yksinkertaisilla laboratoriotesteillä voidaan selvittää maaperän mikrobiaktiivisuutta. ”Testien avulla voitaisiin seurata maaperän mikrobistoa ja viljelytoimenpiteiden vaikutusta siihen. Maaperän mikrobiologisissa ekosysteemipalveluissa tarvitaan yksinkertaisia maan laadun mittareita kestävän maataloustuotannon kehittämiseksi ja seurantaan.”
Tutkimus tarjoaa keinoja kasvintuotannon kestävään tehostamiseen ja viljelyn resilienssin parantamiseen. ”Tutkimustulosten valossa on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon koko maaperän mikrobiomin toimivuus kestävän maatalouden toimintatapojen suunnittelussa, tukien ohjaamisessa ja tuotannon kestävässä tehostamisessa” summaa Ansa Palojärvi.
14.6.2021 Agrometsätalousverkosto tapaa Kilpiän tilalla. Mukaan voivat ilmoittautua myös uudet agrometsätaloudesta kiinnostuneet henkilöt. Lisätietoja täältä.
21.7.2021 Peltoteknologiapäivä Juvalla (+livestream). Maaperäaiheinen teemapäivä Juvan Partalassa klo 10-14. Lisätietoja tapahtumasivulta. Tapahtuman järjestävät HIHAT, Kurvi, Nefertiti, Digiportaat, EFSOA ja VILLE-hankkeet.
2.8.2021 Pellonpiennarpäivä Helsingissä Haltialan tilalla. Tilaisuudessa mahdollisuus tutustua kierrätyslannoituskokeeseen. Mukana mm. yhteistyökumppanit Soilfood Oy, Lantmännen agro Oy ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY. Lisätietoja tapahtumasivulta. Tapahtuman järjestää HYKERRYS3-hanke.
3.8.2021 Pellonpiennarpäivä Kiteellä, Koivikon kartanolla. Teemoina mm. hiilensidonta luomumaitotilalla, Thermoseed havaintokoe, monimuotoisuuskaistat pellolla, maan rakenneasiat, työkoneiden painot ja rengaspaineet, uusi teknologia pellolla. Lisätietoja tapahtumasivulla. Järjestäjinä toimivat Viljellään viisaasti-, Vastuullista proteiinia pöytään-, Mainio Maitotila- ja VILLE -hankkeet.
5.8.2021 Luomu- ja nurmipäivä Mustialassa. Tervetuloa seuraamaan työnäytöksiä, tutustumaan koekenttiin ja kuulemaan asiantuntijoiden vinkkejä kasvinviljelystä ja digitaalisista ratkaisuista. Lisätietoja, ohjelma sekä toimintakartta. Tilaisuuden järjestävät Luomussa vara parempi – ja Elina II -hankkeet.
– päivitettyä tietoa palkokasvien viljelystä, elintarvikekäytöstä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista
Aika: 13.4.2021 klo 12.30-15.00
Paikka: Microsoft Teams
Tervetuloa kevään toiseen palkokasviwebinaariimme kuulemaan sadon markkinointiin ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä ja mahdollisuuksista sekä vinkkejä viljelyn onnistumiseen.
Kokemuksia palkokasvien viljelystä, jalostuksesta ja markkinoinnista – mikä auttaisi palkokasvimarkkinaa eteenpäin? – Harri Laine, Papuset ja Jyväset, Arolan tila
Seminaarin järjestävät yhteistyössä: Herneen, härkäpavun ja makealupiinin tuotanto ja uudet korjuumenetelmät (HUKKA)-hanke, Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä (Leg4Life)-hanke, Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -koordinaatiohanke (VILLE), Tietolinkki-hanke ja Ground for Growth -palkokasviverkosto osana Legumes Translated hanketta.
Elonkierron kyyttöjä. Kuva: Ulla Ramstadius / Luke
Arvoisa ruokajärjestelmän asiantuntija,
Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa ja Suomen Akatemian rahoittamassa DEFORFO -projektissa toteutetaan kaksikierroksinen kysely ruokajärjestelmän resilienssin eli muutosjoustavuuden tekijöistä ja ennakoinnin keskeisistä painopisteistä.
Kyselyssä arvioidaan ruokajärjestelmään kohdistuvia häiriöitä ja jäsennetään ruokajärjestelmän toivottavaa ja todennäköistä kehitystä resilienssin näkökulmasta. Kyselyyn vastaamiseen menee aikaa arviolta 20-25 minuuttia. Tulevaisuusnäkemyksiä käsitellään luottamuksellisesti ja nimettöminä, eikä yksittäinen vastaaja ole tunnistettavissa vastauksista. Lisätietoa kirjautuessasi kyselyyn alla olevasta linkistä.
Arvionne tulevaisuuden kehityksestä ovat tärkeitä ruokajärjestelmän kokonaiskuvan muodostamisessa ja ruokaturvan ennakoinnin kehittämisessä. Lämmin kiitos ajastanne tulevaisuuden arvioinnissa!
– Päivitettyä tietoa palkokasvien viljelyn hyödyistä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista
Aika: 12.3.2021 klo 10.00-12.30
Kotimaisen valkuaisen tuotannon ja käytön vauhdittamiseksi järjestämme kevään aikana kaksi webinaaria. Ensin keskitymme palkokasvien viljelyyn ja rehukäyttöön.
Seminaarin järjestivät yhteistyössä: Herneen, härkäpavun ja makealupiinin tuotanto ja uudet korjuumenetelmät (HUKKA)-hanke, Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä (Leg4Life)-hanke, Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -koordinaatiohanke (VILLE), Tietolinkki-hanke ja Täsmäpapu-hanke.
Miten turvepeltojen viljelyä voisi kehittää ilmastoviisaammaksi ja samalla huomioida talousnäkökulmat ja työmäärän? Yksi ratkaisuista on peltojen muokkauksen vähentäminen. Webinaarissa kuultiin tutkimustietoa turvepeltojen maaperästä ja muokkauksen vaikutuksista turvepeltojen ilmastopäästöihin. Webinaarissa käsiteltiin sekä nurmen viljelyä että viljan viljelyä. Webinaarissa kuultiin neuvojan vinkkejä erilaisten muokkaustapojen sopimisesta erilaisille pelloille. Lisäksi kuultiin viljelijän kokemuksia turvepeltojen erilaisista muokkaus- ja uusimistavoista.
Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA)- hankkeen webinaari, jossa välitetään viestejä viljelijältä virkamiehelle
Aamupäivällä tilaisuudessa kuullaan maa- ja metsätalousministeriön, Valion, A-tuottajien ja Maa- ja metsätaloustuottajien keskusjärjestön puheenvuorot ilmastoystävällisestä maataloustuotannosta turvemailla sekä hankkeeseen osallistuvien viljelijöiden kommentit, miltä kirjoituspöydän takana valmistellut esitykset kuulostavat käytännön toiminnan kannalta. Esiin nousevia kysymyksiä ratkotaan iltapäivällä ryhmäkeskusteluissa ja tulokset kootaan yhteen koko yleisölle.
Kasvisten kulutus lisääntyy, ja kotimaisella vihannestuotannolla on positiiviset tulevaisuuden näkymät. Ilmaston muuttuessa laadukkaiden vihannesten tuotanto edellyttää uudenlaista panostusta kasvintuhoojien hallintaan ja viljelymenetelmien kehittämiseen.
Luken ja ProAgrian järjestämässä webinaarisarjassa pohdittiin, millaisia uusia ratkaisuja on tarjolla kasvinsuojeluun ja viljely-ympäristön monimuotoisuuden lisäämiseen kasvisten viljelyssä.
Webinaarit ovat maksuttomia, eikä niihin tarvitse ilmoittautua etukäteen. Tilaisuudet järjestetään Teams-kokouksena. Kunkin tilaisuuden oma teams-linkki on annettu ohjelman alla. Webinaareihin voi liittyä nettiselaimen kautta (suositus: Chrome), Teams-sovellusta ei tarvita tilaisuuden seuraamiseen. Teams-linkistä avautuvasta sivusta valitse ”Continue on this browser”. Webinaarit tallennetaan, ja esitykset ovat myöhemmin nähtävillä järjestävien hankkeiden nettisivuilla.
Webinaarisarjan järjestivät yhteistyössä seuraavat hankkeet: KASVIS: Kestävät kasvinsuojeluratkaisut ja monimuotoisuuden edistäminen kasvistuotannossa (www.luke.fi/kasvis) VILLE: Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -valtakunnallinen koordinaatiohanke (www.ilmastoviisas.fi)
Webinaari 1: Uusia menetelmiä kasvintuhoojien tarkkailuun ja hallintaan, To 21.1.2021 klo 9.30 – 12.00
Ilmoittautumiset viimeistään tiistaina 26.1.2021 lomakkeella. Ilmoittautuneille lähetetään Microsoft Teams -linkki ennen tilaisuutta. Webinaaria varten et tarvitse Teams-ohjelmaa, vaan liittyä voi nettiselaimen kautta (suositus Chrome). Valitse Teams-linkistä avautuvasta nettisivunäkymästä Continue on this browser.
Webinaarin järjestävät Hukka-hanke – Herneen, härkäpavun ja makealupiinin tuotanto ja uudet korjuumenetelmät & VILLE-hanke – Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa
Webinaari nauhoitetaan ja lisätään tilaisuuden jälkeen järjestäjähankkeiden www-sivuille.
Lisätietoja: Jukka Saarinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry 040 5553 683, jukka.saarinen(at)satafood.net
Viljelyn monipuolistamisesta voi olla hyötyä sekä viljelijälle että ympäristölle niin sadontuoton kuin maaperän mikrobiston ja viljely- ympäristön monimuotoisuuden kannalta. Luonnonvarakeskuksen webinaarissa tarkasteltiin viljelyn monipuolistamisen mahdollisuuksia ja haasteita. Webinaarissa kuultiin tuoretta tietoa vaihtoehdoista monipuolistaa viljelyä sekä peltomaan mikrobiomin tutkimuksesta.
Tervetuloa kuulemaan, miten tekniikasta ja digitaalisista ratkaisuista voi saada apua käytännön viljelyyn. Maan vesitalous ja kasvukunto (MAVEKA)-hanke järjestää webinaarin täsmäviljelystä.
13.00-13.05 Webinaarin avaus ja tekniset ohjeet, Sami Talola 13.05-13.35 Kokemuksia täsmäviljelystä ja uusista yhteistyömalleista, Markus Eerola, Knehtilän tila 13.35-14.05 Typpitaselaskuri typpilannoituksen optimoinnin apuvälineenä, tutkimusprofessori Eila Turtola, Luke 14.05-14.30 Digi Maatilojen Arkeen, Jenni Lukkaroinen, ProAgria Länsi-Suomi 14.30-15.00 Täsmäviljelyn mahdollisuudet ja saavutettavissa olevat säästöt? O-P Ruponen, TäsmäViljely-foorumi
Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -uutiskirje kertoo tulevista ilmastotapahtumista ja webinaareista. Uutiskirjeestä löytyy tietoa tuoreista tutkimustuloksista ja materiaaleja varautumisen tueksi. Uutiskirje ilmestyy noin kerran kuussa. Sähköpostiuutiskirjeen voit tilata tällä lomakkeella.
Jos haluat somessa seurata tiedonvälitystä maatalouden ilmastonmuutokseen varautumisesta, tutkimusuutisia, ratkaisuesimerkkejä ja tapahtumia, niin löydät meidät myös facebookista!
Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista hankkeiden vetäjien ja toimijoiden kanssa! Tammikuun webinaarissa esitellään hankkeita, jotka tekevät valuma-aluetason tutkimusta erilaisten maanparannusaineiden käytöstä sekä niiden vesistövaikutuksista. Webinaarissa mukana seuraavat hankkeet:
Webinaarin kesto on noin yksi tunti. Jokainen esittelee projektinsa toimintaa 10-15 minuutin ajan. Lopuksi on varattu aikaa keskustelulle. Webinaari järjestettiin Teams-ohjelmalla. Webinaaria varten ei tarvitse asentaa ohjelmaa, webinaariin voi liittyä nettiselaimen kautta (linkistä aukeavista vaihtoehdoista continue on this browser). Selaimista Chrome ja Edge toimivat yleensä parhaiten.
Lisätietoa: Elina Nurmi, elina.nurmi(a)luke.fi, puh. 029 532 2092
***
KUITU-hankkeen tavoitteena on tuottaa maanparannuskuidun vesiensuojeluvaikutuksista tutkimukseen perustuvaa tietoa laajempaa jatkokäyttöä varten. Vuoden 2021 loppuun jatkuvassa hankkeessa selvitetään kuitujen vesistövaikutuksia Tuusulanjärven valuma-alueella. Samalla kysellään viljelijäkokemuksia ja hyödynnetään Jokioisten kenttäkokeiden tuloksia mahdollisimman kattavan käsityksen saamiseksi kuitujen käytön vesistövaikutuksista. Päätuloksena on tutkimukseen perustuva arvio maanparannuskuiduilla saavutettavasta alueellisesta ja valtakunnallisesta vesiensuojeluhyödystä. Tavoitteena on myös parantaa Tuusulanjärven tilaa.
RAKENNEKALKKI-hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa ja ohjeistusta rakennekalkin käytöstä maatalouden vesiensuojelukeinona Suomen oloissa. Hankkeen tuloksena syntyy käytännön opas viljelijöille ja neuvojille rakennekalkituksen toteutukseen erilaisilla savimailla. Rakennekalkin vaikutuksia tutkitaan monipuolisesti laboratorio- ja kenttäkoeolosuhteissa Paimiossa ja Turussa sekä laajemmalla valuma-aluetason pilottikokeella Eurajoella. Hanke kestää vuoden 2021 loppuun.
KIPSI-hankkeen tavoitteena on levittää Saaristomeren valuma-alueen pelloille kipsiä 50 000 – 85 000 hehtaarille vuosien 2020 – 2022 aikana, mikä vähentää valuma-alueelta Saaristomereen tulevaa fosfori- ja kiintoaineskuormitusta merkittävästi. Tavoitteena on myös tehdä kipsikäsittely ja sen mahdollisuudet tunnetuksi sekä muutoinkin tiedottaa maatalousalueilla tehtävistä vesiensuojelutoimista, joiden tarpeellisuutta kipsikäsittely ei mitenkään vähennä.
Aihealue: Alueellisten, valtakunnallisten ja kansainvälisten hankkeiden verkostoitumis- ja tiedonjakotapahtuma verkossa Kohderyhmä: Energia- ja ilmastohankkeiden parissa työskentelevät, energiatoimijat sekä maaseudun kehittäjät Hinta: Tilaisuus on maksuton Ilmoittautuminen:Ilmoittautumislomake tai osoitteesta: https://tapahtumat.metsakeskus.fi
Tervetuloa verkostoitumaan, kertomaan toiminnastasi, kuulemaan hyvistä käytännöistä ja saavutuksista sekä jakamaan kokemuksia!
Lisätiedot: Jari Toivoniemi, Suomen metsäkeskus, 050 314 0453, jari.toivoniemi@metsakeskus.fi
Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Hämeen ilmastoviisas maaseutu- ja energiayrittäjyys (HIME) –hanke, Maaseudun energiayrittäjyys –koordinaatiohanke ja Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa (VILLE) –koordinaatiohanke.
Käytännön Maamies -lehdessä 10/2020 julkaistiin Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden kirjoittama juttukokonaisuus turvepeltojen kestävästä viljelystä.
Jutut on kirjoitettu osana Rahanarvoisia vaihtoehtoja syväturpeisten viljelysmaiden käsittelyyn (RATU)-hanketta. Tässä linkit lehtijuttuihin:
Maanavilja, Liisa (2020). Turvepelloissa mahdollisuus merkittäviin päästövähennyksiin. Käytännön Maamies 10/2020, s. 26-28. linkki juttuun
Kekkonen, Hanna (2020). Kasvipeite ja vedenpinnan nosto vähentävät päästöjä. Käytännön Maamies 10/2020, s. 30-31. linkki juttuun
Virkkunen, Elina (2020). Turvepellot pohjoisen maatalouden elinehto. Käytännön Maamies 10/2020, s. 35. linkki juttuun
Miettinen, Antti, Koikkalainen, Kauko, Silvan, Niko ja Lehtonen, Heikki (2020). Kosteikkoviljelyn päätuote turvepellolla on päästövähennys. Käytännön Maamies 10/2020, s. 36-38. linkki juttuun
Patana, Juha (2020). Tilusjärjestely on satsaus tulevaisuuteen. Käytännön Maamies 10/2020, s. 43. linkki juttuun (Juha Patana työskentelee Maanmittauslaitoksella.)
Turvepeltoaiheinen pellonpiennarpäivä 2019. Kuva: Elina Nurmi/Luke
Webinaarin teemana olivat turvepeltojen ilmastovaikutukset ja turvepeltojen viljelyn ilmastoratkaisut. Teemasta kertoi Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Kristiina Regina. Alustuksen kalvot ja alustuksen nauhoitus.
Turvepellot ovat hyvin monisyinen kokonaisuus: tuottoisia ja tärkeitä peltoja, kuivina vuosina satovarmoja, osa märkinä vuosina vaikeita viljeltäviä ja varsinkin uudet raiviot ilmastopäästöiltään kimurantteja. Turvepeltojen viljelyssä ilmastoratkaisuja on löydettävissä pohjaveden pinnan säätelyllä, muokkaamisen vähentämisellä, kasvipeitteisyydellä ja monivuotisilla kasveilla (nurmella) yksivuotisiin kasveihin verrattuna. Webinaarissa päästiin kuulemaan, mitä tutkimustietoa on ja keskustelemaan monenlaisista mielessä olevista kysymyksistä.
Webinaarissa kerrottiin tuloksia Luonnonvarakeskuksen Ruukin tutkimuskentältä. Aiheina muun muassa turvekerroksen paksuuden ja viljelytekniikan vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin, sekä turvepeltojen vesitalous ja ravinnepäästöt. Tapahtuman järjesti Turvepäästö-hanke. Webinaarin nauhoitus.
Ohjelma
13–13.10 Tilaisuuden avaus, erityisasiantuntija Erkki Joki-Tokola, Luonnonvarakeskus
13.10–13.30 Ohutturpeisten viljelymaiden vesitalous, apulaisprofessori Hannu Marttila, Oulun yliopisto
13.30–13.50 Turpeen paksuus vaikuttaa viljelyn typpi- ja fosforipäästöihin, professori emeritus Markku Yli-Halla
13.50–14.10 Kasvihuonekaasupäästöjen mittaus vuosina 2019-2020, vanhempi tutkija Liisa Kulmala, Ilmatieteenlaitos
14.10–14.30 Turvekerroksen paksuuden ja viljelytekniikan vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin, tutkija Maarit Liimatainen, Luonnonvarakeskus
Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilalla toteutetaan luomuviljojen lajikevertailuja sekä rikkakasvikoetta. Syksyllä 2019 perustettiin syysviljojen koekenttä, jossa oli kymmenen eri syysvehnälajiketta kahdessa kerranteessa. Kuluvan vuoden lajikevertailussa kasvoi kevätvehnää, kauraa ja ohraa. Kustakin viljasta oli kymmenen eri lajiketta neljässä kerranteessa. Koealoilla oli sekä sekä lannoittamaton että lannoitettu koejäsen. Rikkakasvikoe on pitkäkestoinen koe, jossa tutkitaan eri käsittelymenetelmien vaikutuksia kestorikkakasvien esiintymiseen. Tapahtuman järjestää Luomussa vara parempi-hanke. Lisätietoja ja osallistumislinkki.
Miten turvepelto määritellään? Miten turvepeltoja pitäisi viljellä? Webinaarissa päästiin kuulemaan ja keskustelemaan näistä aiheista.
Webinaarissa kuultiin tuoreimmat maatalouspolitiikan terveiset, ja ne toi maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Birgitta Vainio-Mattila. Valio Oy:n Hiilineutraali maitoketju -tiimi esitteli Valion tietä kohti hiilineutraalia maitoa vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi kuultiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoiden viimeisimpiä tutkimuskuulumisia sekä viljelijä Jaana Auerin omakohtaisia kokemuksia turvepeltojen viljelystä Keski-Suomessa.
Tapahtuma järjestettiin etäseminaarina, ja sitä saattoi seurata omalta tietokoneeltaan.
Esitysten kalvot näkyvät kunkin esityksen kohdalla. Kaikki kalvot Luken SlideSharessa.
Ohjelma ti 3.11. klo 13–15.30
13.00 Tervetuloa, tutkija Riitta Savikko, Luonnonvarakeskuskalvot 13.05 Kohti hiilineutraalia maitoa: miten erilaiset peltotyypit huomioidaan Valion ilmastotavoitteissa, johtaja Juha Nousiainen, Hiilineutraali maitoketju, Valiokalvot 13.20 Saako turvepeltoja viljellä tulevaisuudessa: maatalous- ja ilmastopolitiikka sekä tukinäkymät, neuvotteleva virkamiesBirgitta Vainio-Mattila, maa- ja metsätalousministeriökalvot 13.35 Turvepeltojen ilmastovaikutuksia ja kestäviä viljelytapoja, tutkija Hanna Kekkonen, Lukekalvot 13.50 OMAIHKA-hanke ja turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjen mittaustuloksia, tutkija Sanna Saarnio, Lukekalvot
14.00 Kahvitauko
14.15 Kokemuksia turvepeltojen viljelystä Keski-Suomessa, viljelijä Jaana Auerkalvot 14.30 Maatilojen talous ilmastonmuutoksessa – haasteita ja mahdollisuuksia, tutkimusprofessoriHeikki Lehtonen, Lukekalvot 14.45 Viljelijöiden näkemyksiä turvepelloista: viljelijähaastatteluiden alustavia tuloksia, tutkija Elina Virkkunen, Lukekalvot 15.00 Keskustelua ja chatin kysymysten purku 15.30 Tapahtuma päättyy
Webinaareissa päästiin kuulemaan ja keskustelemaan maan kasvukunnon hoidon hankkeiden annista. Virtuaalisilla hanketreffeillä päästiin tutustumaan hankkeisiin ja kuulemaan, mitä on tehty tai tulossa, mitä materiaaleja hankkeilla on tarjolla ja mitä hankkeissa on opittu. Webinaarien yhdistetty nauhoitus.
To 12.11. klo 9-10
Maan kasvukunto –hankkeiden hankewebinaari 1.
Esittelyssä:
Maan vesitalous ja kasvukunto (MAVEKA): Sami Talola, MTK-Varsinais-Suomi kalvot
Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä (OSMO): Jukka Rajala, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti kalvot
Carbon Action –alusta: Sanna Söderlund, Baltic Sea Action Group kalvot
Pe 13.11. klo 9-10
Maan kasvukunto –hankkeiden hankewebinaari 2.
Esittelyssä:
Maan hiiltä viljelytoimilla, satovarmuutta maan hiilestä (Maahinen) ja Peltomaiden kemiallisen tilan valtakunnallinen seurantatutkimus (Valse V): Jaakko Heikkinen, Luonnonvarakeskus kalvot
Palkokasveilla on iso potentiaali olla osana monenlaisten ympäristö- ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisua. Toistaiseksi tätä potentiaalia ei kuitenkaan ole pystytty täysimääräisesti hyödyntämään, koska moderni ruokajärjestelmä on rakennettu pitkälti teollisten lannoitteiden, halvan viljan ja soijan varaan. Tarvitsemme uudenlaista systeemitason ajattelua kestävämmän palkokasviperustaisen ruokajärjestelmän visioimiseksi.
Webinaarissa asiantuntijat Saksasta, Tanskasta, Itävallasta ja Suomesta kertoivat mm. palkokasvien tämänhetkisestä tilanteesta Euroopassa viljelyyn, arvoketjun rakentamiseen ja kulutukseen liittyen. Iltapäivällä työpajaosuudessa etsimme luovia ratkaisuja palkokasvien arvoketjun kehittämiseen yhteistyössä ruoka-alan toimijoiden kanssa.
Webinaarin järjestivät yhteistyössä Ground for Growth -palkokasviverkosto, osanaTranslating knowledge for legume-based farming for feed and food systems (Legumes Translated) -hanketta, Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä -hanke (Leg4Life), Eating and energy use reconfigured -hanke (EE-TRANS) ja Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -koordinaatiohanke (VILLE).
Ratkaisumalleja toimivaan palkokasviketjuun Etsimme pienryhmissä ratkaisumalleja palkokasviketjun vahvistamiseksi Suomessa. Tarkastelemme ratkaisuja alkutuotannon, jalostuksen ja kulutuksen näkökulmista. Tavoitteena on edistää yhteistyötä ketjun eri toimijoiden välillä.
Nurmi ja nauta -tutkimuspäivässä esiteltiin uusimpia tutkimustuloksia nautakarjatalouden ilmasto- ja vesistövaikutuksista, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta sekä nautojen ruokinnasta ja hyvinvoinnista. Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipaikassa Halolassa on tehty tutkimustyötä 90 vuotta. Toiminnan ytimessä on koko maitoketjun kestävyyteen liittyvä tutkimus tiiviissä yhteistyössä elinkeinon kanssa. Luonnonvarakeskus panostaa Maaningan tutkimusinfran kehittämiseen myös uusilla investoinneilla (lue tarkemmin täältä). Aikaisemmasta tiedosta poiketen navetan toimintaa ei ulkoisteta, vaan se jatkuu Luken voimin. Miten toimii nurmeen pohjautuva maatila? Kuinka uusin tutkimustieto hyödynnetään parhaalla tavalla? Näitä asioita pohdittiin 19.8.2020 Nurmi ja nauta -etätutkimuspäivässä, jonka Luonnonvarakeskus Maaninka järjesti yhteistyössä MTK Pohjois-Savon, Savonia ammattikorkeakoulun sekä ProAgria Itä-Suomen kanssa.
Linkki Nurmi ja nauta -etätutkimuspäivän nauhoitukseen:
Tuotantovarmuutta lypsylehmien ruokintaratkaisuilla (tutkija Annu Palmio, Luke)
Naudoilla on keskeinen rooli suomalaisen ruokaturvan kannalta, mutta miten kotieläintila voi selvitä huonon rehuvuoden yli? Keinoja tuotantovarmuuden parantamiseksi löytyy useita: oikein mitoitettu nurmirehun varmuusvarasto, oikea niittoaikastrategia olosuhteiden mukaan, satojen kohdentaminen eläinryhmän mukaan sekä kasvivalikoiman monipuolistaminen.
Valittu niittoaikastrategia vaikuttaa luonnollisesti sekä rehun määrään että laatuun. Kolmen niiton strategia tuottaa sulavinta satoa, kun taas 1. sadon myöhästyttäminen kasvattaa kokonaissatoa. ”Pikkukakkosen” strategiassa pääsadot ovat ensimmäinen ja kolmas, sillä toinen sato korjataan hyvin aikaisin. Ensimmäinen nurmirehusato on yleensä paras sekä syönnin että maitotuotoksen näkökulmasta, joten se kannattaa kohdentaa lypsylehmille. Eri vuosien välinen vertailu osoittaa, että kolmannen sadon D-arvo, joka kuvaa rehun sulavuutta, on korkeampi kuin kakkossadossa. Tästä huolimatta syönti ja maitotuotos jäävät hieman pienemmiksi, joten D-arvo yliarvioi kolmannen sadon maidontuotantopotentiaalin.
Kokoviljasäilörehua voisi käyttää nykyistä enemmän paitsi umpilehmien myös lypsylehmien ruokinnassa. Sen viljelyllä on viljelyteknisiä etuja mm. laajemman korjuuaikaikkunan takia, mutta haasteena on säilönnän onnistuminen. Kokoviljojen D-arvo ja ravintoainepitoisuudet ovat matalia, mutta niitä kompensoi kuiva-aineen syöntiä lisäävä vaikutus, joten maitotuotos ei kärsi.
Kannattavuutta hyvinvoinnilla ja terveydellä (tutkija Lilli Frondelius, Luke)
Eläinten hyvinvointi on osa eettistä ja kestävää ruoantuotantoa, mutta sillä on merkitystä myös maitotuotoksen kannalta. On tutkittu, että tilat, joilla on eniten korjattavaa hyvinvoinnin saralla, tuottavat vähemmän maitoa. Eläinten hyvinvointiongelmia voidaan havaita esimerkiksi käyttäytymisen automaattisen mittaamisen, kuten kiihtyvyysantureiden, avulla. Huomio kohdistuu tällöin varsinkin syömiseen, liikkumiseen ja makuulla käytettyyn aikaan. Sorkkavammoja tutkittaessa on havaittu, että lehmät ovat käyttäneet aikaa pikemmin parsissa seisomiseen kuin niissä makuulla lepäämiseen. Lisäksi lämpökuvantaminen on sorkkien sairauksien ja myös poikimahalvausten havaitsemisen osalta potentiaalinen menetelmä.
Uudet kuivikeratkaisut ovat yksi tärkeä tutkimuskohde. Etenkin lietteestä separoidun kuivajakeen käyttö kuivikkeena kiinnostaa entistä enemmän. Tavoitteena on lisätä lehmien makuumukavuutta ja alentaa kuivikekustannuksia, mutta haittapuolena ovat mikrobit, joita on enemmän kuin muissa kuivikkeissa. Kuivajae- ja turvekuivikkeita vertailtaessa kuitenkin huomattiin, että kuivajaetta käytettäessä utareet olivat puhtaampia ja lieviä ihovammoja esiintyi vähemmän. Kuivikkeella ei ollut vaikutusta maidon somaattisten solujen määrään. Uudessa OrVo-hankkeessa tutkitaan esimerkiksi kuivajakeen mikrobiologisen laadun parantamista tuhkan avulla.
Kuva: Elina Nurmi
Karjanlantaa ja lajiseoksia (tutkija Maarit Termonen, Luke)
Viime vuonna käynnistyneessä nurmen typpilannoituskokeessa jatkettiin karjanlannan ja mineraalityppitäydennyksen tutkimista ja typen satovastefunktioiden päivittämistä nykyisiä olosuhteita vastaavaksi. Koejärjestelyssä osa ruuduista sai lietettä 30 t/ha, osa 30 + 30 t/ha (ensimmäiselle ja toiselle sadolle) ja osa jäi kokonaan ilman lietettä. Viime vuonna 2019 pelkkä mineraalityppilannoitus tuotti korkeamman kokonaissadon verrattuna lietekäsittelyihin, mutta tänä vuonna 2020 ei ollut havaittavissa yhtä selkeää eroa ensimmäisen ja toisen sadon osalta.
Toisessa kenttäkokeessa oli neljä erilaista heinäseosta ja viisi palkonurmiseosta, joiden satoja ja lajisuhteita vertailtiin vuosina 2018-2020 (tämän kesän kolmas sato vielä korjaamatta). Heinänurmiseoksissa oli hyvin pieniä eroja eri vuosina. Sen sijaan palkonurmiseoksissa eroja esiintyi enemmän – ensimmäisenä vuonna englanninraiheinä nosti satotasoa, toisena rehumailanen, kolmantena ruokonata. Englanninraiheinä oli runsas varsinkin ensimmäisen vuoden toisessa sadossa, mutta määrä väheni myöhemmin heikon talvehtimisen vuoksi. Tänä vuonna on yllättänyt hyvin voimakas timoteivaltaisuus. Perinteisessä timotei-, nurminata- ja puna-apilaseoksessa lajien väliset suhteet ovat säilyneet suhteellisen vakaina eri vuosina. Tänä kesänä toinen sato oli kuitenkin heikko. Toisessa monilajisessa seoksessa rehumailanen pärjäsi hyvin ja puna-apila taas heikommin. Natojen osuus on suurempi palkonurmiseoksissa kuin heinänurmiseoksissa. Monilajinen nurmi antaa turvaa erilaisia sääoloja vastaan, mutta on tärkeää tuntea lajien erilaiset ominaisuudet.
Vesistövaikutusten tutkimusta tehdään Maaningalla kolmessa mittakaavassa: SIMU laboratorio-olosuhteissa, pellon huuhtoumamittauskentällä sekä Kirmajärven valuma-aluetason ympäristössä. Tällä hetkellä on menossa mittava Kuopio Water Cluster -hanke, jonka rahoituksen turvin uusitaan mm. pinta- ja pohjaveden huuhtoumamittauskenttä (toiselta aiemmalta nimeltään lysimetrikenttä). Kenttä laajenee 16 eri pinta- ja pohjaveden mittauspisteeseen, joten maatalouden vesistövaikutuksista saadaan jatkossa entistä tarkempaa tietoa.
SIMU:n avulla on toteutettu mm. lietelannan levitysmenetelmien vertailu erilaisissa sääolosuhteissa ja tutkittu valumavesiä. Kuormitus on lumitalvena jonkin verran pienempää verrattuna sateiseen talveen. Toisessa kokeessa lietteenlevitys (40 tn/ha) tehtiin joko kesällä tai levitettiin puolet kesällä ja puolet syksyllä ja tutkittiin ravinteiden huuhtoutumista. Sateisen syksyn 2012 sääolosuhteet lisäsivät liukoisen fosforin pitoisuutta vesinäytteissä, joten syyslevitystä ei voi suositella. Kirmajärven hyvin maatalousvaltaisen valuma-alueen tasolla vesistöön päätyvä kokonaisfosforin määrä on ollut keskimäärin 1 kg/ha ja eroosio pientä, noin 115 kg/ha. Kokonaiskuvan saamiseksi kaikki tieto on koottu yhteen nurmien fosforikuormituksen mallintamiseksi (NURMAP-mallilla). Yli 50 vuoden aineiston perusteella nurmituotannossa kokonaisfosforin kuormitus oli 0,43 kg/ha/v, mikä on vähemmän kuin Suomessa on aiemmin arvioitu. Lisäksi todettiin, että lietteen fosfori huuhtoutuu helpommin verrattuna väkilannoitefosforiin. NURMAP-työkalusta on tulossa tilatasolle käyttökelpoinen versio syksyn aikana, mutta toistaiseksi se on saatavilla SYKE:n raportissa ”Ravinteiden kierrätys alkutuotannossa ja sen vaikutukset vesien tilaan” (KiertoVesi-hankkeen loppuraportti).
Maataloudessa on tehty paljon vesiensuojelun suhteen. Esimerkiksi lannoitefosforin suositukset ovat puolittuneet vuodesta 1990. Sijoittamalla lietelanta nurmeen hyödynnetään sen ravinteet tehokkaasti. Mitä aikaisemmin kesällä liete levitetään, sitä parempi. Lannan uudet levitys- ja käsittelyteknologiat ovat myös eduksi. Ilmastonmuutos muuttaa tilannetta huonommaksi, kun ravinnehuuhtoumat pelloilta voivat kasvaa lisääntyvän sadannan myötä.
Lannan prosessointi (tutkija Ville Pyykkönen, Luke)
Lannan separoinnissa voidaan erottaa fosforipitoinen kuivajae sekä typpipitoinen nestejae. Biokaasutuksessa lannan energia otetaan talteen sekä muunnetaan osa typestä kasveille käyttökelpoiseen liukoiseen muotoon. Lietelannan tai biokaasulaitoksen mädätysjäännöksen separointi tapahtuu esimerkiksi ruuvipuristimien ja dekantterilinkojen avulla, mutta niissä esiintyy pieniä eroja. Jälkimmäinen erottaa fosforin tehokkaammin kuivajakeeseen sekä lisää liukoisen N/P -suhdetta yli kaksinkertaiseksi verrattuna separoimattomaan. Linko onkin kalliimpi investointi: 120 naudan ja 3000 m3/v lantamäärällä kustannus on noin 2,85 €/kuutio lietettä. Ruuvi maksaa noin puolet vähemmän kuutiota kohden. Ruuvi on kannattavampi kuin linko, mikäli fosforin osalta ei ole ongelmaa (eli P enintään tasolla tyydyttävä).
Lietelannan happokäsittelyllä, eli laskemalla pH alle 6, on mahdollista vähentää ammoniakkipäästöjä, sillä käsittelemättömän lietteen liukoisesta typestä noin 40 % voi haihtua. Rikkihappokäsittelyllä on saatu myös 20 % suurempi nurmisato, mutta pyrolyysinestekäsittelyllä ei saatu satoeroja. Tarkempaa tietoa mm. lannan separoinnista löytyy julkaisusta ”Lanta liikkeelle ja ravinteet kiertoon”.
Nurmien hiilensidonta ja viljelytekniikka (johtava tutkija Perttu Virkajärvi, Luke)
Maaperän hiilensidonnalla on kolme päämäärää: ilmastonmuutoksen hillintä, märehtijätuotteiden hiilijalanjäljen pienentäminen sekä maan kasvukunnon säilyttäminen. Nurmen hiilensidontaan vaikuttaa myös monta tekijää mukaan lukien kyntö ja nurmen uusimisvälit, niittokorkeus, typpilannoitus, karjanlannan merkitys, kasvilajien väliset erot sekä se onko kyseessä kivennäismaa vai turvemaa.
Kuva: Elina Nurmi
Nurmien niittokorkeuden merkitystä on tutkittu leikkaamalla joko 6 cm tai 12 cm pituuteen. Matalammalla korkeudella niiton jälkeisenä aikana pelto on hetken päästölähde, mutta muuten nurmi on koko ajan hiilinielu. Tosin niittokorkeuden nosto vähensi satoa 1700 kg ka/ha (vuonna 2019 nurmen kuiva-ainesadot eri niittokorkeuksilla 8800 kg/ha ja 7100 kg/ha). Hiilensidonnan puolesta optimaalisin typpilannoitusmäärä oli 150 kg/ha (vrt. 0 ja 300 kg/ha). Nurmen hiilidioksidiekvivalenttitaseissa näkyy myös pellon sisäinen vaihtelu ja nurmen ikä, joten mittauksia on syytä tehdä useasta kohdasta peltoa. Nuori nurmi on sitonut noin kolme kertaa enemmän hiiltä per vuosi, kun vertaa vanhaan nurmeen. Mutta vanhassa nurmessa iso juuristo on hiilivarastona jo valmiiksi.
Vuosina 2017-2018 puna-apila/timotei -nurmi oli voimakas hiilinielu kasvukauden aikana, mutta koko vuoden tarkastelussa pelto oli päästölähde. Kyseessä oli runsasmultainen kivennäismaa. Vuosivaihtelu on suurta, mutta lannoitustapojen (epäorgaaninen / orgaaninen lannoitus) välinen ero on pienehkö. Nurmien hiilensidonta on hyvin monimutkainen kokonaisuus, johon olosuhteet aina vaikuttavat. Täten tulokset ovat todella vaihtelevia suuresta päästöstä suureen nieluun. Kivennäismailla hiilensidonnalla on kuitenkin mahdollista alentaa maidon ja naudanlihan hiilijalanjälkeä merkittävästi.
Metsätieteen aikakauskirjassa on julkaistu puustoiseen maatalouteen / agrometsätalouteen liittyvä sanasto, jossa keskeisiä englanninkielisiä termejä on käännetty suomen ja ruotsin kielille. Suomessa ei ole ollut vakiintuneita termejä, mikä on osaltaan hankaloittanut aiheesta viestimistä.
Puustoinen maatalous (agrometsätalous, eng. agroforestry) on maankäyttömuoto, jossa puuvartisia kasveja sekä viljelykasveja ja/tai kotieläimiä kasvatetaan samalla maa-alalla, joko samanaikaisesti tai ajallisesti perätysten. Puuvartiset kasvit, viljelykasvit ja/tai kotieläimet ovat puustoisessa maataloudessa kytkeytyneet toisiinsa ekologisin ja taloudellisin vuorovaikutuksin.
Mitä maatiloilla voidaan tehdä ilmastoviisaiden ratkaisujen edistämiseksi? Maatilojen ilmastotoimet ovat ilmastonmuutokseen varautumista. Varautumiseen kuuluu sekä ennakoivaa sopeutumista ilmastonmuutoksen tuomiin vaikutuksiin että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä.
Tähän on koottu hyviä esimerkkejä maatilojen ilmastotoimista.
Kevään aikana järjestetään webinaareja, joissa esitellään ajankohtaisia maatalouden ilmastonmuutokseen varautumista tukevia hankkeita, toimintaa ja ihmisiä hankkeiden takana.
Webinaarin kesto on noin yksi tunti. Jokainen esittelee vuorollaan oman projektinsa toimintaa 10-15 minuutin ajan. Lopuksi on varattu aikaa keskustelulle. Webinaarit toteutetaan Microsoft Teams -ohjelmalla ja ne myös nauhoitetaan. Teams toimii parhaiten Edge / Chrome -selaimella, mikäli et ole asentanut ohjelmaa.
HANKEWEBINAARI KASVINTERVEYSTEEMALLA TI 23.6. KLO 9-10
Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista kasvinterveyden ja kasvintuhoojien seurannan tiimoilta! Vuosi 2020 on myös YK:n julistama kansainvälinen Kasvinterveysvuosi.
LukeKaskas –mobiilisovellus. LukeKasKas-mobiilisovellus tuo kasvitauti- ja tuhoojatiedon viljelijöille reaaliajassa ja paikkatietoon sidottuna. Sovelluksessa viljelijä voi tehdä havainnon omalla älypuhelimellaan niin, että tieto liitetään automaattisesti havaintolohkoon. Viljelijä saa sovelluksen tietokorteista apua kasvintuhoojien tunnistamiseen, ja LukeKaskasiin voi lisätä myös valokuvan havainnostaan. Tuhoojahavainto tallentuu tietokantaan ja karttapohjaan, jolloin se on myös muiden käyttäjien ja tutkimuksen hyödynnettävissä. Sovelluksen toimivuus perustuu laajaan käyttäjäjoukkoon.
Etäluettavat ansat tuholaisten seurannassa (Insect pest monitoring by IoT-hanke). Nykyiset manuaaliset kelta-ansoihin ja feromonipyydyksiin perustuvat tarkkailutavat otettiin käyttöön avomaan viljelyksillä ja hedelmä- ja marjatarhoissa 1990-luvulla. Perinteisillä tavoilla tuholaisia on seurattu meillä lohkokohtaisesti siis jo ainakin noin 30 vuotta. Nykyisin löytyy tämän manuaalisen tavan rinnalle ja korvaajaksi kaupallisia etäluentalaitteita ulkolaisilta valmistajilta lähinnä Euroopasta ja USA:sta, mutta komponentit tulevat yleensä Aasian markkinoilta. Esineiden internet – Internet of things (IoT) – avaa 4- ja/tai 5G-verkossa nyt jo ja tulevaisuudessa lukuisia mahdollisuuksia kehittää kasvien tuholaistarkkailua reaaliaikaiseksi.
HANKEWEBINAARI TURVEPELTOTEEMALLA PE 29.5. KLO 10-11
Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista turvepeltoaiheisten hankkeiden vetäjien ja toimijoiden kanssa!
Turvepäästö-hankkeen tavoitteena on todentaa mittauksiin perustuen turvemaiden viljelystä syntyvän ympäristökuormituksen määrä ja koostumus sekä kartoittaa viljelijöiden välittömästi käytössä olevat keinot ja niiden vaikuttavuus päästöjen vähentämisessä.
SOMPA-tutkimushanke kehittää ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä keinoja hoitaa suometsiä ja -peltoja niin, että samalla hillitään ilmastonmuutosta.
OMAIHKA-hankkeessa kehitetään ratkaisuja nautakarjatilojen orgaanisten peltomaiden päästöjen hillitsemiseksi ja tuotetaan tietoa kansallisen ilmastopolitiikan tueksi.
RATU-hankkeessa kehitetään viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhteistyönä ratkaisuja siihen, miten voidaan edistää turvemaiden ilmastoystävällistä käyttöä maataloudessa ja toteuttaa tehokkaimpia keinoja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.
HANKEWEBINAARI PALKOKASVITEEMALLAOSA 2 TO 7.5. KLO 13-14
Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista palkokasviaiheisten hankkeiden tutkijoiden kanssa! Mukana esittelyssä ovat Leg4Life-, LegumeGap- ja ProFaba-hankkeet. Webinaari on osin englanninkielinen, mutta kysymyksiä voi esittää suomeksi.
Leg4Life-hanke (Palkokasveilla kohti kestävää
ruokajärjestelmää ja terveyttä) pyrkii kotimaisten palkokasvien viljelyä ja
käyttöä lisäämällä saamaan aikaan yhteiskunnallisen muutoksen kohti
terveellisempää ja kestävämpää ruokajärjestelmää. Hankkeen monitieteellinen
tutkimus kattaa koko ruokaketjun pellolta pöytään. Leg4Life-hankkeen visiona on
tulevaisuus, jossa palkokasvit ovat realistinen ja kannattava vaihtoehto
suomalaisille viljelijöille ja jossa ne ovat osa jokapäiväistä, terveellistä
ruokavaliota. Hanketta ovat toteuttamassa Helsingin yliopisto, Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos ja Luonnonvarakeskus.
LegumeGap is a project funded by MMM Makera
as part of the ERANET SusCrop consortium. We investigate the “yield gap”, the
difference between achievable and achieved yields, in faba bean and soybean
across Europe, and test ways of reducing it through crop management and
knowledge sharing. In this way, we aim to improve Europe’s protein
self-sufficiency through the highest potential production of protein per
hectare in cool (faba bean) and warm (soybean) climates. The project has useful
synergies with Leg4Life and Legumes Translated.
ProFaba is also a SusCrop project and is
linked to Academy of Finland project Papugeno and Danish Innovation Fund
project Norfab, all of which are developing genomics-based tools for faba bean
breeding. We are sequencing the genome and gathering information on its
variation. We are phenotyping a set of cultivars for responses to key diseases,
such as chocolate spot, and stresses, such as rootzone acidity. By putting the
genotype and phenotype together, we will identify DNA sequences associated with
tolerance or resistance to the stresses and develop markers that breeders can
use for rapid and efficient selection.
HANKEWEBINAARI PALKOKASVITEEMALLA TO 23.4. KLO 13-14
Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista palkokasviteemaisen verkoston ja palkokasviaiheisten hankkeiden vetäjien ja toimijoiden kanssa! Mukana esittelyssä ovat Ground for Growth palkokasviverkosto sekä Legumes Translated- ja Hukka-hankkeet.
Ground for Growth on verkosto, johon kuuluu maanviljelijöitä, kuluttajia, ja heidän organisaatioitaan, kuten myös järjestöjen edustajia ja ruokayrittäjiä, jotka työskentelevät yhdessä tutkijoiden kanssa luodakseen tulevaisuuden polkuja palkokasvien lisääntyvälle tuottamiselle ja kulutukselle Suomessa. Verkosto keskittyy palkokasveihin, joita voidaan viljellä Suomessa. Näitä ovat esimerkiksi härkäpavut, herneet, lupiiniit ja jossain määrin soija.
Legumes Translated-hanke tukee palkokasvien tuotantoa ja käyttöä ja luo verkostoja toimijoiden välille.
Hukka-hanke: Herneen, härkäpavun ja makealupiinin tuotanto ja uudet korjuumenetelmät. Hankkeen tavoitteena on parantaa herneen, härkäpavun ja makealupiinin viljelyn kannattavuutta ja luoda toimiva tuotantoketju sekä tähdätä valkuaisomavaraisuuden kohentamiseen kaikkia osapuolia edesauttavin menetelmin.
AJANKOHTAISTA KESTÄVÄN MAATALOUDEN HANKKEISSA -WEBINAARI KE 15.4. KLO 13-14
Webinaarissa esitellään maatalouden ilmastonmuutokseen varautumista tukevia projekteja ja niiden toimintaa. Mikä on juuri nyt ajankohtaista?
ProAgria julkaisi uuden podcastsarjan, joka tarjoaa konkreettisia vinkkejä siihen, mitä viljelijä voi tehdä omassa arjessaan hillitäkseen kasvihuonekaasupäästöjä. Jaksoissa käsitellään seuraavia aiheita:
Ilmastoviisas maatilayritys on hyvin hoidettu kokonaisuus. Se ottaa huomioon sadontuoton ja tuotosten parantamisen, maan hyvän kasvukunnon ja toimivan vesitalouden. Suomessa maatalouden hyvät viljelykäytännöt ja tuotantotavat pitävät jo nykyisellään sisällään monia ilmastoviisaita toimenpiteitä.
Jaksoissa asiantuntija- ja viljelijävieraat keskustelevat yhdessä ProAgrian kasvintuotannon asiantuntija Elina Valkeisen kanssa maatilojen uhkista ja mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen edessä. Joka jaksosta saat myös käytännön konkreettisia vinkkejä maatilan ympäristötyöhön.
Ilmastoviisas maatilayritys -kirja kokoaa yhteen alan tuoreinta tutkimustietoa ja kuvaa käytännöllisiä tilatason ratkaisuja. Siinä käsitellään laajasti maatalouden ja ilmastonmuutoksen suhdetta sekä ilmastoviisasta peltoviljelyä ja kotieläintuotantoa unohtamatta energiankäyttöä, metsien merkitystä ja ruoan ilmastovaikutuksia.
Kirja julkaistaan osana ProAgrian ja Luonnonvarakeskuksen Tieto tuottamaan -kirjasarjaa. Kirjoittajina on kattava joukko Suomen johtavia tutkijoita ja alan asiantuntijoita Luonnonvarakeskuksesta, Helsingin yliopistosta, ProAgriasta, MTK:sta, Valiolta, BSAG:sta, SYKE:stä, Ilmatieteen laitokselta ja Fabasta. Kirja on tilattavissa ProAgrian verkkokaupasta.
Infograafi selventää Suomen tilannetta maataloudesta lähtöisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen kokoluokista ja lähteistä vuonna 2017. Kuvassa mukana kolme sektoria, maatalous, energia sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous.
Tietojen lähde: Tilastokeskus 2019. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990-2018. Piirros: Ville Heimala.
Maanviljelijä ruokkii maata, joka ruokkii pieneliöitä, jotka puolestaan ruokkivat kasveja, jotka ruokkivat meitä. Kuulostaa selkeältä, mutta pelto on monimutkainen ekosysteemi, johon vaikuttavat monet asiat. Maanviljelijät jatkuvasti kokeilevat ja oppivat kokemuksistaan, etenkin nyt kun ruuantuotannosta ja ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon. Nuoret maanviljelijä – tutkijat Juuso Joona Joutsenosta ja Tuomas Mattila Pusulasta kertovat 8- osaisessa Yle Areenan podcast-sarjassaan omista kokemuksiaan sekä maanviljelijöinä että tutkijoina.
Nurmi ja nauta tuottavat monia ekosysteemipalveluita. Luonnonvarakeskuksen nurmitutkimus kokosi tietoa havainnolliseksi animaatioksi.
Suomalaisen maidon- ja lihantuotannon erityispiirre ja mahdollisuus: nurmipelto ruokkii naudat ja sitoo hiiltä
Maapallon pelloista noin 40 prosenttia on nurmi- ja laidunalueita, joita voidaan käyttää ihmiselle sopivan ruoan tuotantoon pääasiassa vain märehtijöiden avulla (Lähde: YK:n maatalousjärjestö FAO*). Maailman väestö kasvaa 10 miljardiin, joten nurmialueita ja märehtijöitä tarvitaan ruoantuotantoon myös tulevaisuudessa − samaan aikaan kun kasvisten osuutta globaalissa ruokavaliossa on kasvatettava. Olennaista on, että nurmesta jalostettu maito ja liha tuotettaisiin mahdollisimman resurssiviisaasti sellaisilla alueilla, joilla on esimerkiksi riittävästi vettä − kuten Suomessa.
Suomessa naudat syövät ravinnokseen enimmäkseen tiloilla kasvatettua nurmirehua sekä jonkin verran viljoja ja rypsiä/rapsia. Monessa muussa maassa nautoja ruokitaan pääasiassa viljoilla, soijalla ja maissilla, jotka kaikki sopivat sellaisenaan myös ihmisten ruoaksi. Ympäristövaikutuksia vähentää myös se, että suomalaisen lypsylehmän ja sen jälkeläisten liha päätyy lautasellemme. Monessa maassa maidon-ja lihantuotanto on erotettu toisistaan, mikä johtaa resurssien tehottomampaan käyttöön. Siksi suomalainen terve ja hyvätuottoinen nautakarja pärjää hyvin ympäristövaikutusten vertailussa.
Terve maaperä sitoo ja varastoi hiiltä ilmakehästä. Se myös pidättää ravinteita tehokkaasti, jolloin typpi ja fosfori eivät valu vesistöihin. Monivuotiset nurmet voivat sitoa hiiltä. Viljelijä voi parantaa maaperän hiilensidontaa esimerkiksi vuoroviljelyllä, lisäämällä nurmen lajikirjoa ja pitämällä pellot kasvipeitteisinä ympäri vuoden.
Suomalaisnautojen tuottaman metaanin määrä on puolittunut 50 vuodessa eläinten parantuneen tuotantokyvyn, terveyden ja ruokinnan myötä. Samaan aikaan myös eläinten määrä on vähentynyt. Nyt tarvitsemme uusia keinoja päästöjen vähentämiseksi. Nurmituotannon hiilensidonnan lisäksi ratkaisuja ovat esimerkiksi lannan ravinteiden kierrätys ja lannasta tuotettu biokaasu, jolla korvataan fossiilisia polttoaineita. Maitoketjun osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on pysynyt koko 2000-luvun noin 3-4 prosentissa. (Tilastokeskus 2017).
*Grasslands of the world. Plant Production and Protection Series No. 34. Toim. Suttie, Reynolds and C. Batello. Food and Agriculture Organization of the United Nations, 2005. http://www.fao.org/docrep/008/y8344e/y8344e05.htm
Are grasslands under threat? Brief analysis of FAO statistical data on pasture and fodder crops, Food and Agriculture Organization of the United Nations. http://www.fao.org/uploads/media/grass_stats_1.pdf
Ainut, mikä viljelijän elämässä on pysyvää, on muutos. Voimakkaan ilmastonmuutoksen merkkejä on jo viime vuosina nähty, eivätkä yhteiskunnallisetkaan olot ole öljyriippuvaisessa maailmassa vakioidut. Maanviljely voi kuitenkin sopeutua muutoksiin sekä lisäksi tuoda ratkaisuja moniin ongelmiin. Päätös on viljelijän ja keinoja on runsaasti.
Juuso Joona, isäntä, agronomi, Tyynelän tilalta Joutsenosta kirjoittaa maanviljelijän keinoista varautua ilmastonmuutokseen ja listaa 10 askelta joustavaan maanviljelyyn. Lue lisää.
