kirjoittajat: Karoliina Rimhanen, Luonnonvarakeskus ja Pia Lehmusvuori, ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö
Ilmaston lämpeneminen tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita maataloudelle. Kasvukauden pidentyminen mahdollistaa satoisampien kasvilajikkeiden viljelyn, mutta toisaalta esimerkiksi kuivuusjaksot ja muut sään ääri-ilmiöt aiheuttavat riskejä sadontuotannolle. Viljelijät tarvitsevat konkreettisia keinoja muuttuviin olosuhteisiin sopeutumiseksi, mutta miten sopeutumista voidaan parhaiten edistää? Mitkä ovat vaikuttavimmat tavat, joilla maatalousyrittäjät saadaan pohtimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia omalla tilallaan, entä sopeutumistoimien toteuttamista?
Peltomaisemaa Pirkanmaalla. Kuva: Pia Lehmusvuori
Vastauksia tähän kysymykseen pohdittiin 13.11.2024 työpajassa maatalouden ympäristötiedon vaihtopäivillä, jossa lähes kolmikymmenpäinen joukko alan asiantuntijoita kokoontui ideoimaan vaikuttavampia tapoja. Keskusteluissa korostuivat erityisesti viljelijöiden motivointi, vertaisoppimisen merkitys sekä taloudelliset kannustimet. Näistä jokainen tarjoaa omanlaisensa vipuvoiman sopeutumisen tueksi.
Selkeä viestintä ja käytännön esimerkit ovat avainasemassa
Viljelijöiden motivoimiseksi tarvitaan selkeätä, ajantasaista ja riittävän yksinkertaisessa muodossa tarjottavaa tietoa sopeutumismahdollisuuksista. Tietoa on välitettävä myönteisillä viesteillä ja ratkaisumahdollisuuksia korostaen – syyllistämistä on vältettävä. Sopeutumiskeinoja ja niiden taloudellisia hyötyjä pitäisi esittää käytännön esimerkein. Pelejä, listauksia, laskureita ja laskelmia hyödyntämällä viljelijät voivat pohtia oman tilansa toimintaa muuttuvassa ilmastossa ja tehdä päätöksiä tilakohtaisesti.
Vertaisoppiminen vahvistaa osaamista
Kokemusten jako muiden viljelijöiden kanssa on vaikuttava tapa kannustaa sopeutumistoimiin. Käytännössä toteutetut muiden viljelijöiden esimerkit kannustavat miettimään omalle tilalle soveltuvia sopeutumiskeinoja. Mentorointi, pienryhmätoiminta ja pellonpiennartapahtumat tarjoavat viljelijöille mahdollisuuden oppia toisiltaan ja tukea toinen toisiaan. Tutkijoiden, neuvojien ja viljelijöiden yhteistyö auttaa tuomaan ilmastoviisaita toimia käytäntöön.
Taloudelliset kannustimet auttavat muutoksissa
Sopeutumistoimien käytäntöön viemiseen tarvitaan taloudellisia kannustimia. Viljelijätuet, kuten ekojärjestelmä ja ympäristökorvaus, sekä sopimusviljely ja muut markkinalähtöiset toimet edistävät sopeutumistoimien toteuttamista tiloilla. On tärkeää, että viljelijät kokevat kannustimet selkeästi maatilan toimintaa tukevina ja tilan taloutta parantavina. Kattava viestintä sopeutumisen rahoitus- ja tukimahdollisuuksista on keskeistä, jotta viljelijät voivat hyödyntää niitä tehokkaasti.
Työpajan järjestäjiä olivat ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö ja Luonnonvarakeskuksen MURU-hanke, jonka työtä jatketaan ARMAS-hankkeessa. Lämmin kiitos työpajan osallistujille aktiivisesta ideoinnista! Kiitos myös kollegoillemme ilmastoyksikön Johanna Helkimo sekä Luonnonvarakeskuksen Elina Nurmi, Riitta Savikko ja Kaisa Kuoppala työpajan toteuttamiseen osallistumisesta!
Kirjoittajista Pia Lehmusvuori työskentelee luonnonvara-alan ilmastonmuutokseen sopeutumisen asiantuntijana ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä ja Karoliina Rimhanen maatalousjärjestelmien kestävyystutkijana Luonnonvarakeskuksessa.
Seuraa ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön ajankohtaisia uutisia täältä sekä MURU- ja ARMAS-hankkeiden kuulumisia täältä.
”Tavoitteemme oli luoda realistinen ja monipuolinen suunnitelma, joka huomioi sekä turvepeltojen ympäristövaikutukset että ruoantuotannon tarpeet”, sanoo tutkimusprofessori Heikki Lehtonen.
Tiekartan mukaan turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjä olisi mahdollista vähentää jopa 28 prosenttia, ja myös vesistökuormitusta voidaan vähentää merkittävästi kohtuullisin kustannuksin.
Muutospolkuihin on laskettu neljän toimenpiteen päästövähennykset 1) Vettäminen ja kosteikot 2) Säätösalaojitus 3) Monivuotiset kasvit 4) Pysyvät nurmet ja kesannot Nämä kustannustehokkaat toimenpiteet vähentävät päästöjä sekä edistävät monimuotoisuutta.
Tiekartta ei ole päätös etenemistavasta, vaan päätöksenteon tueksi tehty työkalu, joka esittää kaksi erilaista vuoden 2050 tulevaisuuskuvaa perusteluineen. Tiekarttaa voidaan hyödyntää ilmastotoimien, ennallistamisasetuksen toimeenpanon ja maakuntatason suunnittelussa.
Turvemaata (yli 40 cm paksua turvetta) oleva maatalousmaa ala (ha) kunnittain.
Turvepeltojen käytön tiekartta -hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.
Maaseutuparlamentti 2024 -tapahtumassa järjestetty Ilmastoviisas ja muutosjoustava maaseutu –työpaja kokosi maaseudun toimijat yhteen pohtimaan, kuinka maaseudulla voidaan vastata ilmastonmuutoksen ja geopoliittisten haasteiden, kuten Venäjän hyökkäyssodan, tuomiin uusiin olosuhteisiin. Maaseudun muutosjoustavuus, eli resilienssi, on nyt tärkeämpää kuin koskaan – erityisesti Itä-Suomen alueella, joka kohtaa taloudellisia haasteita, väestön ikääntymisen ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat sään ääri-ilmiöt.
Työpaja tarjosi mahdollisuuden tunnistaa taitoja ja toimenpiteitä, jotka tukevat maaseudun kestävää kehitystä ja muutosjoustavuutta. Alustajina toimivat Karoliina Rimhanen ja Sari Himanen Luonnonvarakeskuksesta, jotka valottivat ilmastoviisaan ruokajärjestelmän kehitys- ja sopeutumistarpeita Itä-Suomen erityispiirteet huomioiden. Esitellyt valtakunnallisen MURU-tiedonvälityshankkeen vuosina 2022–2024 ympäri Suomea toteuttamien työpajojen tulokset toivat työpajan keskusteluihin laajasti niin viljelijöiden kuin muiden maaseudun toimijoiden ajatuksia tulevaisuudesta.
Biologiset, taloudelliset ja sosiaaliset näkökulmat huomioitava
Maatalouden merkitys ulottuu laajalle yhteiskunnan alueille – talouteen, ympäristöön, alueelliseen elinvoimaan ja sosiaalisiin rakenteisiin. Kestävä kehitys edellyttää, että kaikki nämä ulottuvuudet otetaan huomioon, sillä maatalouden toimintaympäristöön vaikuttavat niin paikalliset kuin globaalitkin tekijät. Väestörakenteen muutokset, maankäyttö ja yhteisöllinen toiminta muokkaavat maaseudun mahdollisuuksia, kun taas geopoliittiset vaikutteet luovat painetta sopeutua muuttuvaan toimintaympäristöön. Koko ruokaketjun, viljelijöistä kauppaan ja kuluttajiin, on sopeuduttava jatkuviin muutoksiin.
Monialainen ja alueellisiin vahvuuksiin perustuva yrittäjyys tukee muutosjoustavuutta
Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat sääolosuhteiden muutokset ja kasvavat kustannuspaineet lisäävät viljelijöiden arjen haasteita. Itä-Suomessa monialainen yrittäjyys, joka voi sisältää esimerkiksi metsätaloutta, elintarvikejalostusta ja/tai maaseutumatkailua, nähdään keinona vahvistaa tilojen taloudellista kantokykyä. Toisaalta myös erikoistuminen esimerkiksi luomuun luo polun tuottaa yritykselle lisäarvoa ja voi parantaa muutoskestävyyttä. Alueellisiin vahvuuksiin perustuva monialainen toiminta voi parantaa paitsi tilojen taloudellista kestävyyttä niin myös auttaa maaseutuelinkeinoa ja maaseutuyhteisöjä sopeutumaan tehokkaammin erinäisiin muutoksiin.
Viljelijöiden välinen yhteistyö voi olla myös tärkeä alueellinen voimavara vahvistaen tiedonvaihtoa ja resurssien jakamista, ja samalla tuoden vertaistukea ja käytännön ratkaisuja haastaviin tilanteisiin. Kun maaseutuyrittäjien ja paikallisyhteisöjen kokemus ja maaseudulla toimivien hanketoimijoiden, neuvonnan asiantuntijoiden ja tutkijoiden asiantuntemus kohtaavat, voidaan usein tunnistaa uusia näkökulmia ja löytää paikallisia, kestäviä ratkaisuja, joilla vahvistetaan maaseudun resilienssiä.
Maaseudun toimijoiden toiveet maatalouden tulevaisuudesta
MURU-hankkeen aikana järjestettyjen työpajojen keskustelut tiivistyivät neljään tärkeään toiveeseen. 1) Arvostuksen lisääminen: Viljelijät kokevat, että heidän työtään tulisi arvostaa enemmän. Tämä arvostus voisi parantaa alan vetovoimaa ja tukea viljelijöiden hyvinvointia, 2) Taloudellinen kannattavuus: Maatalouden kannattavuus on kriittinen kysymys. Viljelijät toivovat kehitystoimia, jotka auttavat turvaamaan heidän toimeentulonsa muuttuvassa markkinatilanteessa, 3) Tiedon lisääminen riskeistä ja uusista mahdollisuuksista: Viljelijät tarvitsevat ajantasaista tietoa, joka auttaa heitä ennakoimaan riskejä, kuten ilmastoon liittyviä haasteita, ja tunnistamaan uusia mahdollisuuksia esimerkiksi tuotteiden jalostuksessa ja markkinoinnissa, 4) Tukea sopeutumiseen yhteistyön avulla: Yhteistyö tutkimuksen, neuvonnan ja muiden viljelijöiden kanssa koetaan keskeiseksi keinoksi parantaa muutosjoustavuutta. Yhteistyöhankkeet voivat tuoda viljelijöille arvokasta tietoa ja kehittää käytännön ratkaisuja paikallisiin haasteisiin.
Tukea kestävän ja kannattavan maatalouden kehittymiseen
Muru-hankkeen työpajojen keskusteluissa tunnistettiin myös konkreettisia keinoja, joilla edellä mainittuihin tavoitteisiin voitaisiin päästä. Alla on neljä tärkeintä ehdotusta (kuva 1):
Kansalaisten tietoisuuden parantaminen ruoantuotannosta: Kotimaisen ruoantuotannon merkityksestä kertominen voi auttaa nostamaan alan arvostusta. Yhteistyötä voidaan tehdä median ja koulujen kanssa, esimerkiksi sosiaalisen median kampanjoilla ja maatilavierailuilla, jotka tuovat esille viljelijöiden arkea ja kotimaisen tuotannon ympäristövaikutuksia.
Tilojen kehittämisen tukeminen: Maatiloille tarvitaan taloudellista vakautta ja investointimahdollisuuksia. Tukemalla investointeja sekä digitalisaatiota ja teknologian käyttöä voidaan parantaa tilojen kannattavuutta ja tehokkuutta. Konkreettinen talous- ja verosuunnittelutuki auttaa viljelijöitä hallitsemaan tuotantokustannuksia ja epävarmuustekijöitä.
Tietoa ilmastoviisaista käytännöistä: Ilmastoviisaat käytännöt ovat keskeinen osa kestävää viljelyä. Käytännönläheinen koulutus ja tutkimusyhteistyö auttaa viljelijöitä kehittämään osaamistaan esimerkiksi maaperän hoidossa, monimuotoistamisessa, vedenhallinnassa ja kiertotaloudessa.
Yhteistyön edistäminen: Yhteistyö on avain resurssien tehokkaaseen käyttöön, kustannusten hallintaan ja tiedonvaihtoon. Naapuritilojen yhteistyö koneiden ja työvoiman jakamisessa voi vähentää kuluja, ja kuluttajien osallistaminen esimerkiksi suoramyynnin kautta voi lisätä kotimaisten tuotteiden kysyntää.
Kuva 1. Maaseudun toimijoiden toiveita ja ratkaisuja toivottuun tulevaisuuteen
Monialaisuus ja yhteistyökyky korostuvat tulevaisuudessa
Ilmastonmuutoksen ja kestävän maatalouden haasteet edellyttävät toimijoilta jatkuvaa oppimista ja taitojen päivittämistä. Työpajan pienryhmäkeskusteluissa pohdittiin tulevaisuudessa tarvittavia taitoja sekä konkreettisia toimia ilmastoviisaan ja muutosjoustavan maaseudun kehittämiseksi. Keskusteluissa tulevaisuuden taidoista monialaisuuteen ja yhteistyöhön liittyvät taidot korostuivat tärkeimpinä (Kuva 2).
Kuva 2. Työpajaosallistujat korostivat yhteistyön ja monialaisuuden tärkeyttä tulevaisuuden taitoina.
Positiivisuudesta voimaa
Työpajan keskustelijoiden mukaan positiivisen viestinnän voima on keskeinen maaseudun kehittämisessä. Kun maaseutua koskeva viestintä tuo esiin onnistumisia ja edistysaskelia, se kannustaa ja motivoi toimijoita ja tuo uskoa tulevaisuuteen. Toisaalta tarvitaan myös realismia pohdittaessa millaisin keinoin esimerkiksi maatalouden kannattavuus- tai ympäristöhaasteita tulisi ratkoa tai miten löytää uusia viljelijöitä ja jatkajia maaseutuammatteihin. Myös maaseutuyrityksissä toiminnan ennakoiva suunnittelu, riskien tiedostaminen ja hallintasuunnitelmien laatiminen ovat kehityksen tukipilareita, joissa yhteistyö ja tiedonjakaminen on tärkeää. Neuvoja-viljelijä-tapaamisissa, työpajoissa, toimijoiden verkostoissa ja vertaisoppimisessa voidaan jakaa arjen kokemuksia mutta myös pohtia pitkän tähtäimen kehityskulkuja ja siihen vaikuttamista yhdessä.
Maaseututoimijoiden näkökulmia maaseudun kehittämiseen
Maaseudun kehittäminen kestävään suuntaan on entistä tärkeämpää, kun ilmastonmuutos, taloudelliset paineet ja ympäristövaatimukset vaikuttavat viljelijöiden arkeen. Maaseutuparlamentin työpajan keskusteluissa nousi esiin neljä merkittävää teemaa: maaperän kasvukunto, ravinteiden kierrätys, vesitalouden hallinta ja teknologian hyödyntäminen sekä näistä viestiminen. Nämä kestävyystekijät ovat avainasemassa, kun pyritään varmistamaan maatalouden tuottavuus ja tilojen kannattavuus sekä viljelijöiden hyvinvointi.
Maaperän kasvukunto ja ravinteiden kierrätys nousivat esiin tärkeinä kehittämisen kohteina. Hyvinvoiva maa ei ainoastaan paranna satoa, vaan edistää ympäristön kannalta kestävämpää tuotantoa. Maaperän hoitaminen ja ravinteiden kierrätys auttavat myös vähentämään riippuvuutta ulkoisista lannoitteista, ja samalla ne tukevat viljelijöiden taloudellista tilannetta. Ilmastonmuutoksen tuomat sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet ja kuivuusjaksot, lisäävät haasteita vesitalouden hallintaan. Toimiva vesitalous parantaa maan kasvukuntoa ja auttaa hallitsemaan riskejä. Ojitus ja maanparannustoimet varmistavat, että vettä on saatavilla sopivasti. Tämä estää myös ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.
Viljelijöiden kannattavuuden ja tuotannon turvaamiseksi riskienhallinta on keskeistä. Sään ääri-ilmiöiden ja muiden riskitilanteiden lisääntyessä, on näiltä suojaamiseksi tarjolla vakuutuksia, jotka voivat antaa taloudellista turvaa. Keskusteluissa todettiin, että vakuutusten käyttö vaatii kuitenkin huolellista harkintaa. Keskustelijat myös pohtivat, että tuotannon erikoistuminen voi tarjota ratkaisuja tilojen kannattavuuden parantamiseen. Erikoistuminen voi antaa tiloille kilpailuetua, mutta sen toteuttaminen vaatii ammattitaitoa ja hyvää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Yhteistyötä tarvitaan jalostuksen ja markkinoinnin asiantuntijoiden kanssa, jotta erikoistunut tuotanto löytää asiakkaansa ja saavuttaa parhaan mahdollisen hinnan markkinoilla.
Nykymaataloudessa teknologia tarjoaa monia mahdollisuuksia, mutta haasteena on sen tehokas hyödyntäminen. Teknologia tuottaa valtavan määrän tietoa tuotannosta, esimerkiksi tuotannon määrän ja laadun seurantaan sekä energian ja veden käyttöön liittyviä tietoja. Tämä tieto on arvokasta, mutta sen hyödyntäminen käytännössä vaatii osaamista ja tukea. Myös viljelijöiden hyvinvointi ja maaseudun arvostus nousivat keskusteluissa esiin tärkeinä kysymyksinä. Maatalous ja maaseudun ammatit tarvitsevat enemmän näkyvyyttä. Työ maaseudulla on vaativaa, ja viljelijöiden jaksaminen on keskeistä tuotannon jatkuvuudelle. Työolot, taloudellinen kannattavuus ja arvostus vaikuttavat suoraan viljelijöiden hyvinvointiin.
Maaseudun kestävä tulevaisuus on siis monen tekijän summa. Yhteistyön ja positiivisen asenteen voimin rakennamme maaseudun tulevaisuuden, jossa jokainen toimija voi olla ylpeä omasta roolistaan ja panoksestaan. Tärkeää on toisaalta tuoda esiin alueellisen kehittämisen haasteita ja ongelmakohtia, jotka toimivat pullonkauloina maaseudun houkuttavuudelle erityisesti nuorten silmissä. Maaseudun muutos tarkoittaa myös pohdintaa uudenlaisesta yrittäjyydestä ja innovatiivisista ratkaisuista maaseutuelinkeinotoiminnassa. Maaseudulla on voimaa, ja yhteistyö on elintärkeää sekä muutosjoustavuudelle että elinvoimaisuudelle!
Kiitos kaikille työpajan osallistujille antoisasta keskustelusta!
Teksti: Karoliina Rimhanen ja Sari Himanen
Työpajan järjesti Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisas ja muutosjoustava ruokajärjestelmä pellolta kuluttajalle (MURU) – valtakunnallinen tiedonvälityshanke.
Tässä tekstissä tarkastellaan, miten tulevaisuusajattelua ja -toimintaa syntyy osana maatilan monenlaisia vuorovaikutussuhteita. Maanviljelyssä tulevaisuuksiin kurkottavat pohdinnat ja päätökset perustuvat ympäristön, kuten sää- ja ilmasto-olosuhteiden, pellon kunnon ja kasvien kasvun, havainnointiin. Tekstin keskiössä onkin pohtia, mitä tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuus ja sen huomioiminen tarkoittaa ilmastoviisaassa viljelyssä.
Edellisessä blogitekstissä kirjoitin, kuinka tulevaisuusajattelu ja -toiminta on usein tiedostamatonta taitoa käyttää tulevaisuuksiin liittyviä ajatuksia nykyhetken päätösten pohjana. Tulevaisuudentutkimuksessa tätä tulevaisuuksien käyttämistä kutsutaan käsitteellä ”antisipaatio”.Sillä kuvataan elollisten ja monien elottomienkin systeemien luontaista taipumusta säädellä omaa toimintaansa sisäisillä malleilla tulevasta (ks Poli 2017). Antisipaatioprosesseissa tulevaisuusajattelu ja -toiminta kytkeytyvät siis tiiviisti toisiinsa, sillä käsitteellä tarkoitetaan nimenomaan tulevaisuuksiin liittyvien oletusten ja toiveiden käyttämistä toiminnan perustana. Käsitteenä antisipaatio kattaa kaiken tulevaisuussuuntautuneen toiminnan yksilötasolta yhteisöihin. Sanana se on arkikielessä vieras, koska sille ei ole suoraa suomenkielistä käännöstä (engl. anticipation), joka sisältäisi tulevaisuusajatusten ja nykyhetken toiminnan välisen yhteyden.
Maanviljelyn kannalta tulevaisuusajattelun ja -toiminnan ymmärtäminen on tärkeää, sillä tulevaisuuksien pohdinta on jatkuvasti läsnä viljelijän työn arjessa sekä pitkillä että lyhyillä aikajänteillä. Maanviljelyssä antisipaatio tarkoittaa, että omaa toimintaansa suunnitellessa viljelijä havainnoi ympäristöään ja tekee päätöksiä huomioidensa mukaisesti. Kun viljelijä esimerkiksi tarkkailee kasvien, eläinten ja maan kuntoa ja sen perusteella suunnittelee viljely- ja hoitotoimia, kuten lannoitusta, viljelykiertoja tai maanmuokkauksen tarvetta, hän harjoittaa antisipaatiota. Tämä kyky toteuttaa tulevaisuusajattelua ja -toimintaa on luonnollinen osa paitsi viljelyn arkea, kaikkien elollisten olentojen ominaisuus.
Maatilan vuorovaikutussuhteet tuottavat tulevaisuusajattelua ja -toimintaa
Maatila koostuu hyvin monenlaisista elottomista ja elollisista vuorovaikutussuhteista. Viljelijä, perheenjäsenet, naapurit ja eliöyhteisöt pihapiirissä, pelloilla ja metsissä muodostavat sosiaalisia ja ekologisia verkostoja, jotka toiminnoissaan kiinnittyvät maisemiin, säätiloihin, koneisiin, rakennuksiin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Nämä kaikki voivat osallistua viljelijän päätöksentekoon ja suunnitelmiin. Kuten viljely itsessään tapahtuu osana maatilan kokonaisuutta, samoin tulevaisuuksiin liittyvät ajatukset ja päätökset syntyvät vuorovaikutuksessa viljelijän ympäristön ja kokemusmaailman kanssa. Lisäksi tulevaisuuspohdintoihin liittyy usein tunteita ja intuitiivisia huomioita, sekä määrällistä tietoa kuten mittauksia ja arviointeja.
Kun viljelijä huomioi sääolosuhteet ja niiden vaikutukset peltomaahan esimerkiksi jättämällä pellon kyntämättä syksyn sateiden ja märkyyden takia, maatilan elolliset ja elottomat vuorovaikutussuhteet kietoutuvat yhteen muodostaen antisipaatioprosessin. Samoin keväiset kuivuusjaksot voivat saada viljelijän parantamaan pellon vesitaloutta esimerkiksi syyskylvöisillä viljoilla tai maan rakenteesta huolehtimalla ja viljelyä monipuolistamalla. Vaikka monet viljelypäätökset, kuten kyntämättä jättäminen, tehtäisiin ensisijaisesti lyhyen aikavälin käytännöllisiä vaikutuksia punniten, ovat pienetkin päätökset osa laajempaa tulevaisuussuuntautunutta toimintaa, jolla voi edistää maan kasvukuntoa ja hiilen sitoutumista peltomaahan.
Antisipaatiota syntyy siis viljelijän herkkyydestä tunnistaa ja ottaa päätöksissään huomioon, mitä maaperä, kasvit, eläimet ja koneet tarvitsevat. Ilmastoviisaassa viljelyssä tämä tarkoittaa, että viljelijä pystyy yhdistämään ja soveltamaan tietoa paikallisista ja laajamittaisista muutoksista, kuten ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, oman tilan arjessa käytännölliseen tulevaisuusajatteluun ja -toimintaan. Ilmastoviisas tulevaisuusajattelu ja -toiminta on siten vastavuoroista ja verkottunutta: sitä muodostuu suhteissa muihin maatilan eliöihin ja asioihin.
Tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuuden huomioiminen tuo merkityksellisyyttä
Viljelijän työ on erityistä, koska sitä tehdään jatkuvassa yhteydessä monenlaisiin elollisiin ja elottomiin systeemeihin. Keskinäiset vuorovaikutussuhteet esimerkiksi maaperäbakteerien kanssa ovat aina olleet viljelyn edellytys. Monimuotoisten suhteiden vaaliminen on erottamaton osa etenkin uudistavan viljelyn periaatteita (Kallio & LaFleur 2023). Oleellista on huomata, ettei tulevaisuusajattelukaan paikannu vain ihmiseen itseensä. Tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuus ei siten tarkoita vain viljelyn konkreettisia onnistumisia tuottaa satoa ja pitää huolta ympäristöstä, vaan laajempaa osallisuutta tuottaa antisipaatiota monilajisena yhteisönä. Tulevaisuusajattelun verkottuneisuuden huomioiminen rikastuttaa kykyä aistia ja hyödyntää erilaisten vuorovaikutussuhteiden tuomia mahdollisuuksia. Se auttaa viljelijää kehittämään toimintatapojaan ja edistämään kestävämpää viljelyä lisäten työn merkityksellisyyttä.
Onkin tärkeää pohtia, miten tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuutta viljelijän työssä voitaisiin tukea maatalouspolitiikassa, tutkimuksessa ja neuvonnassa. Lisäksi vastavuoroisuuden sisäistäminen voi muuttaa käsitystämme ilmastoviisaan viljelyn luonteesta. Viljelytoimien huolellinen suunnittelu ja maatilan eri toimintojen hallinnointi (Ilmastoviisas maatilayritys-kirjasta, Peltonen 2019) koostuu pienistä arkisista ilmastoviisaista havainnoista ja päätöksistä maatilan kokonaisuudessa. Se on jatkuvia ja yllättävästi aukeavia tulevaisuusajattelun ja -toiminnan kehriä nykyisyydessä.
blogin kirjoittaja: Riikka Armanto, Turun yliopisto, araarm@utu.fi
Teksti pohjautuu artikkeliin, joka on osa Armannon väitöstutkimusta ilmastoviisaasta tulevaisuusajattelusta ja -toiminnasta maanviljelyssä. Artikkeli on tällä hetkellä vertaisarvioinnissa ja se käsittelee ilmastoviisasta viljelyä maatilan vuorovaikutussuhteissa tuottuvana antisipatorisena toimintana.
Kallio G, LaFleur W (2023) Ways of (un)knowing landscapes: Tracing more-than-human relations in regenerative agriculture. Journal of Rural Studies 101: 103059.
Poli R (2017) Introduction to Anticipation Studies. Springer International Publishing, Cham.
Peltonen S, Hagelberg E, Hakala K, Halmemies-Beauchet-Filleau A, Heinonsalo J, Huuskonen S et al. (2019) Ilmastoviisas maatilayritys. Tieto tuottamaan 145, ProAgria Keskusten Liiton julkaisuja 1163, ProAgria Keskusten Liitto.
Paikka: etäyhteydellä Teamsin kautta, etäyhteyden linkki, linkki myös ilmoittautumisvahvistuksessa
Tervetuloa ViiMa-hankkeen järjestämään webinaariin ”Valkuaisruokinnan ABC – osa 2”! Webinaarissa ProAgria Itä-Suomen ruokinnan erityisasiantuntija ja ruokintapalvelujen kehityspäällikkö Ida Korhonen kertoo, kuinka lypsylehmien rehukustannuksia hallitaan ruokinnansuunnittelussa erityisesti valkuaisruokinnan näkökulmasta. Idan esityksen jälkeen on mahdollista esittää kysymyksiä ja keskustella asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa valkuaisruokintaan liittyvistä asioista.
Osallistuminen: Webinaariin voi liittyä nettiselaimen kautta (suositus: Chrome), Teams-sovellusta ei tarvita tilaisuuden seuraamiseen. Teams-linkistä avautuvasta sivusta valitse ”Continue on this browser/Jatka tällä selaimella”.
Alustus tallennetaan, keskusteluosiota ei tallenneta.
Lisätietoja: Sari Kajava Tutkija, Luonnonvarakeskus sari.kajava@luke.fi, puh 050 441 7427
Viralliset lajikekokeet Suomessa ja niiden tulosten hyödyntäminen viljelijän työkaluna
aika: ti 12.11.2024 klo 9.00-11.30
paikka: etäyhteydellä Teamsilla, Liity napsauttamalla tästä (linkki tulee ilmoittautumisvahvistuksen yhteydessä myös sähköpostiin)
Tilaisuudessa esitellään miten, missä ja kenen toimesta virallisia lajikekokeita toteutetaan. Lisäksi perehdytään kokeiden tuloksiin ja kuinka viljelijä voi niitä hyödyntää.
Tilaisuus järjestetään kaikille avoimena maksuttomana webinaarina. Ilmoittaudu webinaariin tällä lomakkeella viimeistään 11.11.2024. Ilmoittautuneet saavat osallistumislinkin vahvistusviestin mukana sekä jälkikäteen linkin materiaaleihin. Myös ilmoittautumatta voi osallistua.
Puheenvuorot:
Tutkija Antti Laine, lajikevaltuutettu ja kasvivastaava
lajikekokeiden toteutus
syysviljat, palkoviljat ja kevätvehnä
Tutkija Merja Högnäsbacka, kasvivastaava
ohra ja kaura
Erityisasiantuntija Kalle Ohralahti, kasvivastaava
Tervetuloa ViiMa-hankkeen järjestämään webinaariin ”Valkuaisruokinnan ABC – osa 1”, jossa erikoistutkija Auvo Sairanen käy läpi lypsylehmien valkuaisruokintaan liittyviä perusteita ja peruskäsitteitä. Itse webinaarialustus kestää noin 20 minuuttia, minkä jälkeen on mahdollista keskustella tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa valkuaisruokintaan liittyvistä asioista.
Ilmoittaudu mukaan webinaariin viimeistään 29.10. klo 9.00 tästä linkistä! Ilmoittautuneet saavat vahvistusviestin yhteydessä online-linkin webinaariin tai voit liittyä webinaariin tästä linkistä . Linkki lähetetään ilmoittautuneille myös erikseen sähköpostilla ennen tilaisuutta.
Alustus tallennetaan, keskusteluosiota ei tallenneta.
Lisätietoja: Sari Kajava Tutkija, Luonnonvarakeskus sari.kajava@luke.fi, puh 050 441 7427
Datum: 20.11.2024 klo 9.30-14.30 Plats: Yrkesakademin i Österbotten, Campus Kungsgård, Kungsgårdsvägen 30 A 65380 Vasa, auditoriet Distans: Deltagande via teams möjligheten, Anslut till mötet nu
Vilka är styrkor och utvecklingsbehoven inom grönsaksproduktionen? Hur kunde vi utveckla produktionssystemen för grönsaker genom att främja klimatsmarthet, resiliens och mångfald? Kom med att diskutera och skapa en vision, hur vi kan befrämjä grönsaksproduktionen i Finland.
Programmet
9:30 Kaffe 10:00 Inledning, Nina Sevelius, SLF, Terhi Suojala-Ahlfors och Karoliina Rimhanen, Luke bildmaterial 10:10 Katarina Lassheikki, Trädgårdsförbundet: Nyttan med kvalitetssystem (distans) bildmaterial 10:40 Grönsaksodlingens styrkor och utmaningar idag (gruppdiskussion) 11:40 Lunch 12:40 Kommentar av kvalitetschef Anssi Vuorinen, Fresh Servant Oy (på finska) bildmaterial 13:00 Tony och Rebecca Granholm, Granholms grönsaker: Grönsaksodling hos Granholms nu och framöver bildmaterial 13:20 Grönsaksodlingens framtid (gruppdiskussion) Kaffepaus ca kl. 14 14:30 Evenemanget avslutas
Tämä teksti käsittelee tulevaisuusajattelua ja -toimintaa maanviljelyn kontekstissa, erityisesti viljelijän näkökulmasta. Lähtökohtana on ymmärrys tulevaisuusajattelusta oleellisena ja luonnollisena osana viljelyn arkea. Tulevaisuuksien pohtimiseen voi ja kannattaa kuitenkin myös erikseen panostaa, sillä moninaisten tulevaisuuskuvien, tulevaisuuksiin liittyvän tiedon ja tunteiden käsitteleminen mahdollistaa ilmaston ja yhteiskunnan muutoksiin varautumista.
Kaikki ihmiset ajattelevat ja tekevät tulevaisuuksia jatkuvasti, monin erin tavoin. Viljelijälle tulevaisuuksien kanssa tekemisissä oleminen on erityisen väistämätöntä: eri aikatasot ovat läsnä peltojen ja eläinten hoitoa suunnitellessa ja toteuttaessa niin vuoden kiertojen kuin sukupolvienkin välillä. Tulevaisuusajattelua ja -toimintaa tapahtuu tiiviisti osana viljelijän työtä muun muassa, kun pohtii omaa rooliaan tuottajana, hankkii ja sisäistää uutta tietoa tai keskustelee omista tavoitteista ja toiveista muiden viljelijöiden ja perheenjäsenten kanssa. Viljelyyn liittyvät päätökset, kuten kasvivalinnat, viljelykiertojen sommittelu ja investoinnit sisältävät aina monenlaisia tulevaisuuksiin liittyviä pohdintoja. Nämä tulevaisuuspohdinnat kiinnittyvät henkilökohtaisiin ja jaettuihin arvoihin ja tietoihin, sekä kokemukseen oman toiminnan merkityksellisyydestä.
Tulevaisuuksia ei siis ajatella ja tehdä ainoastaan erillisinä prosesseina hankkeissa, instituutioissa ja tutkimuksissa. Se ei tarkoita vain pitkiä aikajänteitä ja strategista ennakointia, joka vaatii asiantuntijuutta ja kouluttautumista, vaan kaikkea ihmistoimintaa, joka koskettaa tulevaisuuksia tavalla tai toisella. Siten tulevaisuuksien käyttäminen eli niiden kuvitteleminen ja toteuttaminen eivät ole erityistaitoa, vaan elollisena olentoja olemisen ominaisuus, joka on suurelta osin arkisessa elämässä alitajuista ja intuitiivista.
Viljely on siis aina jollain lailla tulevaisuussuuntautunutta ja samalla arvoperustaista.
Omia tulevaisuustaitoja voi ja kannattaa kehittää
Ymmärrys omasta ja muiden tulevaisuussuhteesta ja siitä, miten ja miksi tulevaisuuksista puhutaan ja niitä kuvitellaan, on kuitenkin taitoa, jota voi kartuttaa. Tulevaisuudentutkimuksen alalla näitä taitoja kuvaillaan tulevaisuustietoisuudeksi ja tulevaisuuslukutaidoksi (ks. Ahvenharju & Pouru-Mikkola 2022). Oman ja muiden tulevaisuusajattelun piirteiden huomioiminen mahdollistaa tulevaisuuksiin liittyvien tunteiden säätelyä ja ohjaamista mielekkääseen tulevaisuustekemiseen. Lisäksi yhteiskunnalliseen tulevaisuuspuheeseen liittyy valtaa (ks. Sitran muistio tulevaisuusvallasta 2024), jota voi koetella opettelemalla tunnistamaan tulevaisuusajatteluun liittyviä oletuksia ja rajoituksia, sekä kuvittelemaan tulevaisuuksia luovasti ja kriittisesti. Toisaalta tulevaisuustaidot, kuten erilaisten aikaperspektiivien ja oman toimijuuden ymmärtäminen, ovat kestävien tulevaisuuksien rakentamiselle välttämättömiä. Myös ilmastoviisaus perustuu luottamukselle kyetä käyttämään tulevaisuuden näkymiä nykyhetken toiminnassa.
Tässä mielessä tulevaisuusajattelun ja -toiminnan tukeminen esimerkiksi erilaisten hankkeiden järjestämissä osallistavissa tulevaisuusverstaissa tai -työpajoissa on hedelmällistä. Tulevaisuusajattelun äärelle kokoontuminen ja erilaisten tulevaisuuksien kuvitteleminen auttavat laajentamaan aikahorisonttia muutamista vuosista vuosikymmeniin tai jopa vuosisatoihin, jolloin omat motivaatiot ja tavoitteet nykyhetkessä voivat saada uutta merkitystä. Tulevaisuuksien vaihtoehtojen näkeminen voi syventyä ja uusien näkökulmien omaksuminen viljelijän työhön helpottua. Ilmastoviisaudesta kiinnostuneilla viljelijöillä näyttää usein lähtökohtaisesti olevan hyvät valmiudet käsitellä tulevaisuuksien avointa luonnetta (ks. Armanto 2024). Keskeistä on kuitenkin pystyä luottamaan omiin kykyihin kohdata ennakoimattomiakin tulevaisuusnäkymiä ja oivaltaa niiden tuottamia mahdollisuuksia, ja tämän luottamuksen vahvistuminen on ilmastoviisaan viljelyn kannalta osallistavan tulevaisuustyöskentelyn tärkeimpiä anteja.
Kollektiivinen tulevaisuusajattelu tuo voimaa
Toisaalta osallistavassa tulevaisuustyöskentelyssä erityistä on nimenomaan kuvittelun kollektiivisuus. Jaettu tulevaisuusajattelu voi auttaa lieventämään yksin puurtamisen tunnetta ja rakentaa maantieteellisestä sijainnista riippumatonta yhteisyyttä. Parhaimmillaan yhteinen tulevaisuuksien kuvitteleminen lujittaa osallistujien välisiä suhteita nykyhetkessä (Fowler ym. 2024), mahdollistaen yhteistyön ja uusien kumppanuuksien syntymisen. Koska viljelyn arki paikantuu kunkin omalle tilalle ja voi siten olla aika ajoin eristynyttä, jaettujen arvojen ja visioiden jakamisen tärkeys työn mielekkyydelle korostuu. Yhteinen tulevaisuusajattelu tuottaa siis hyvinvointia, joka voi valaista tulevaisuuksia ja omaa roolia niiden toteuttamisessa uusilla tavoilla.
Tulevaisuudet ovat ytimeltään osallisuutta: jokainen osallistuu tulevaisuuksien luomiseen nykyhetkessä. Osallistavan tulevaisuustyöskentelyn kannalta onkin oleellista se, miten osallisuuden kokemus kollektiivisesta tulevaisuusajattelusta kantaa yksittäisiä työpajoja pidemmälle. Miten yhteisten tulevaisuuksien luomiseen voi osallistua omista lähtökohdistaan ja omilta tiloilta käsin? Vaikka tulevaisuustaitoja voi aina kehittää itselle sopivilla tavoilla ajattelemalla tulevaisuuksia itsekseen tai muiden läheisten kanssa, välillä tiedostaen ja tiedostamatta, sekä pitkillä että lyhyillä perspektiiveillä, villisti ja strategisesti, tilaisuuksia yhteisen tulevaisuusajattelun syventämiselle ei ole viljelijäverkostoissa edelleenkään liikaa.
blogin kirjoittaja: Riikka Armanto, Turun yliopisto, araarm@utu.fi
Teksti pohjautuu artikkeliin, joka on osa Armannon väitöstutkimusta ilmastoviisaasta tulevaisuusajattelusta ja -toiminnasta maanviljelyssä. Artikkeli käsittele osallistavia tulevaisuusverstaita tulevaisuusajattelun ja -toiminnan tukemisessa ilmastoviisaan viljelyn kontekstissa. Armanto ARA (2024) Futures participation as anticipatory practice — what do futures workshops do? European Journal of Futures Research 12, 3. https://doi.org/10.1186/s40309-024-00226-4
Ahvenharju S, Pouru-Mikkola L (2022) Tulevaisuustietoisuus ja Tulevaisuuslukutaito – Kuinka kohtaamme, kuvittelemme ja käytämme tulevaisuutta? Teoksessa: Aalto HK, Heikkilä K, Keski-Pukkila P, Mäki M, Pöllänen M (toim.). Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 481 s, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1.
Fowler Z, Palombo D, Madan CR, O’Connor BB (2024) Collaborative imagination synchronizes representations of the future and fosters social connection in the present. https://doi.org/10.31234/osf.io/3gyw8
Savonian MAAVARA-hanke auttaa maatilojen riskinhallinnassa ja varautumisessa.
Oletko miettinyt kuinka maatilan työt hoituvat jos sinulle itsellesi tapahtuisi jotain? Tai entäpä puolisollesi? Miten toimintaympäristön häiriöt, kuten pitkä sähkökatko tai vedensaannin ongelmat vaikuttavat tilan toimintaan? Oletteko tehokkaasti varautuneet tarttuvan eläintaudin taltuttamiseen?
Varautumista kannattaa miettiä etukäteen jo silloin, kun asiat ovat hyvin. Valmiiksi mietityt toimintatavat säästävät kriisitilanteissa kallista aikaa ja mahdollistavat niin maatilan, kuin sen asukkaidenkin elämän jatkumisen nopeasti kriisin jälkeen.
Savonian MAAVARA-hankkeessa on tuotettu maatiloille varautumissuunnitelman pohja. Lisäksi on tuotettu opas, videoklippejä ja podcasteja, oman tilan varautumisen avuksi. Materiaalit löytyvät sivulta maavara.savonia.fi
