Tilaisuuden esitykset:

• Juuso Joona, Tyynelän tila: Maanviljelijän varautuminen ilmastonmuutokseen

• Heikki Koskimies: UUMA-hankkeen esittely

• Elina Nurmi: Materiaaleja ilmasto-opetuksen tueksi

Tallenne Juuson esityksestä

Materiaaleja on koottu myös tänne: https://www.ilmastoviisas.fi/tyopajat/opettajien-ilmastotreffit-11-2-2021/

Käytännön Maamiehen syys-joulukuun numeroissa käsitellään ilmastonmuutokseen varautumista maataloudessa. Sarjan osana ovat ilmestyneet seuraavat artikkelit:

NURMI, E., RIMHANEN, K., HAKALA, K. ja KURKI, P. 2021. Ilmastonmuutokseen varautuminen ruokajärjestelmän yhteisenä tavoitteena. Käytännön Maamies 09/21.

PALOJÄRVI, A. 2021. Viljelytoimilla vahvistusta peltomaan hyötymikrobeihin – vaikutuksia kasvitauteihin, satoon ja hiilen kertymiseen. Käytännön Maamies 10/21.

JAUHIAINEN, L., LATUKKA, A. ja PELTONEN-SAINIO, P. 2021. PeltoOptimi -palvelu viljelijöille pellon käytön optimointiin. Käytännön Maamies 11/21.

ALAKUKKU, L. 2021. Kasvinvuorotus osa maan rakenteen hoitoa. Käytännön Maamies 12/21.

NURMI, E., PELTONEN, S., KULMALA A. ja SORVALI, J. 2021. Ilmastonmuutos viljelijän ajatuksissa ja arjessa. Käytännön Maamies 12/21.

Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori-palvelussa (www.luke.fi/taloustohtori) voi tarkastella myös maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä. Kannattavuuskirjanpitoon osallistuvat tilat saavat järjestelmästä omat tilakohtaiset tuloksensa ja kaikki palvelun käyttäjät voivat nähdä keskiarvotuloksia erilaisten valintojen perusteella. Käyttöliittymästä valitaan yhdistelmä vuosi-, alue-, tuotantosuunta- ja tilakokoluokista, joiden perusteella käyttäjä saa raportin valituista kasvihuonekaasupäästöistä.

Raportointijärjestelmä tuottaa tilakohtaisista tuloksista painottamalla edustavat alueelliset ja koko maan tulokset julkisesti nähtäväksi. Nyt kasvihuonekaasulaskenta-verkkopalvelua on täydennetty siten, että se antaa tietoja myös kivennäismaan peltojen hiilivarastomuutoksista.

OHJELMA:

9.00 Taloustohtori Kasvihuonekaasulaskenta -palvelun esittely, erikoistutkija Arto Latukka, Luonnonvarakeskus

9.15 Alustus maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä ja kasvihuonekaasulaskentatulosten esittely, tutkimusprofessori Kristiina Lång, Luonnonvarakeskus

10.00 Keskustelu

11.00 Tilaisuus päättyy

Webinaaritallenne

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Ansa Palojärvi selvitti väitöstutkimuksessaan viljelytoimenpiteiden vaikutuksia maaperän mikrobiyhteisöihin ja niiden tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Tutkimuksessa tunnistettiin lisäksi käyttökelpoisia mittareita hyödyllisen maaperän mikrobitoiminnan ja peltomaan laadun seurantaan.

”Pitkäaikaisten kenttäkokeiden perusteella viljelytoimenpiteillä on mahdollista edistää hyödyllistä mikrobiaktiivisuutta maassa. Tuloksia ei voitu yleistää tiettyyn toimenpiteeseen, mutta taudintukahduttamiskyky voitiin liittää korkeaan maaperän mikrobiston ja sienten biomassaan sekä mikro-organismeille käyttökelpoisen hiilen pitoisuuteen”, Palojärvi kertoo.

Tutkimuksessa saatiin viitteitä, että eloperäistä ainetta maaperään kerryttävillä viljelytekniikoilla on vaikutusta kasvin kasvuun. ”Kun olosuhteet luodaan monipuoliselle mikrobistolle suotuisiksi, saadaan myös vahvistettua kasvintuotannon kannalta hyödyllisiä aktiivisuuksia maassa.” Maaperän mikrobisto kytkeytyy myös hiilen sidontaan, sillä mikrobiaktiivisuus vaikuttaa kestohiilen muodostumiseen. Maan muokkaamisen keventäminen muutti orgaanisen aineksen sijoittumiseen maaprofiilissa ja kerrytti sitä pintamaahan. 

Tutkimuksessa tunnistettiin myös mittareita, joiden avulla voidaan arvioida maaperän tautisuppressiivisuuden, eli tautien tukahduttamiskyvyn, voimakkuutta. Teknisesti yksinkertaisilla laboratoriotesteillä voidaan selvittää maaperän mikrobiaktiivisuutta. ”Testien avulla voitaisiin seurata maaperän mikrobistoa ja viljelytoimenpiteiden vaikutusta siihen. Maaperän mikrobiologisissa ekosysteemipalveluissa tarvitaan yksinkertaisia maan laadun mittareita kestävän maataloustuotannon kehittämiseksi ja seurantaan.”

Tutkimus tarjoaa keinoja kasvintuotannon kestävään tehostamiseen ja viljelyn resilienssin parantamiseen. ”Tutkimustulosten valossa on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon koko maaperän mikrobiomin toimivuus kestävän maatalouden toimintatapojen suunnittelussa, tukien ohjaamisessa ja tuotannon kestävässä tehostamisessa” summaa Ansa Palojärvi.

14.6.2021 Agrometsätalousverkosto tapaa Kilpiän tilalla. Mukaan voivat ilmoittautua myös uudet agrometsätaloudesta kiinnostuneet henkilöt. Lisätietoja täältä.

21.7.2021 Peltoteknologiapäivä Juvalla (+livestream). Maaperäaiheinen teemapäivä Juvan Partalassa klo 10-14. Lisätietoja tapahtumasivulta. Tapahtuman järjestävät HIHAT, Kurvi, Nefertiti, Digiportaat, EFSOA ja VILLE-hankkeet.

2.8.2021 Pellonpiennarpäivä Helsingissä Haltialan tilalla. Tilaisuudessa mahdollisuus tutustua kierrätyslannoituskokeeseen. Mukana mm. yhteistyökumppanit Soilfood Oy, Lantmännen agro Oy ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY. Lisätietoja tapahtumasivulta. Tapahtuman järjestää HYKERRYS3-hanke.

3.8.2021 Pellonpiennarpäivä Kiteellä, Koivikon kartanolla. Teemoina mm. hiilensidonta luomumaitotilalla, Thermoseed havaintokoe, monimuotoisuuskaistat pellolla, maan rakenneasiat, työkoneiden painot ja rengaspaineet, uusi teknologia pellolla. Lisätietoja tapahtumasivulla. Järjestäjinä toimivat Viljellään viisaasti-, Vastuullista proteiinia pöytään-, Mainio Maitotila- ja VILLE -hankkeet.

5.8.2021 Luomu- ja nurmipäivä Mustialassa. Tervetuloa seuraamaan työnäytöksiä, tutustumaan koekenttiin ja kuulemaan asiantuntijoiden vinkkejä kasvinviljelystä ja digitaalisista ratkaisuista. Lisätietoja, ohjelma sekä toimintakartta. Tilaisuuden järjestävät Luomussa vara parempi – ja Elina II -hankkeet.

– päivitettyä tietoa palkokasvien viljelystä, elintarvikekäytöstä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista 

Aika: 13.4.2021 klo 12.30-15.00

Paikka: Microsoft Teams

Tervetuloa kevään toiseen palkokasviwebinaariimme kuulemaan sadon markkinointiin ja käyttöön vaikuttavista tekijöistä ja mahdollisuuksista sekä vinkkejä viljelyn onnistumiseen. 

Webinaaritallenne

Lisätietoja:

Marja Kujala, puh. 029 53 26280, marja.kujala(at)luke.fi
Marjukka Lamminen, puh. 029 41 58563, marjukka.lamminen(at)helsinki.fi 

Seminaarin järjestävät yhteistyössä: Herneen, härkäpavun ja makealupiinin tuotanto ja uudet korjuumenetelmät (HUKKA)-hanke, Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä (Leg4Life)-hanke, Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -koordinaatiohanke (VILLE), Tietolinkki-hanke ja Ground for Growth -palkokasviverkosto osana Legumes Translated hanketta.

Arvoisa ruokajärjestelmän asiantuntija,

Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa ja Suomen Akatemian rahoittamassa DEFORFO -projektissa toteutetaan kaksikierroksinen kysely ruokajärjestelmän resilienssin eli muutosjoustavuuden tekijöistä ja ennakoinnin keskeisistä painopisteistä. 

Kyselyssä arvioidaan ruokajärjestelmään kohdistuvia häiriöitä ja jäsennetään ruokajärjestelmän toivottavaa ja todennäköistä kehitystä resilienssin näkökulmasta. Kyselyyn vastaamiseen menee aikaa arviolta 20-25 minuuttia. Tulevaisuusnäkemyksiä käsitellään luottamuksellisesti ja nimettöminä, eikä yksittäinen vastaaja ole tunnistettavissa vastauksista. Lisätietoa kirjautuessasi kyselyyn alla olevasta linkistä.

Arvionne tulevaisuuden kehityksestä ovat tärkeitä ruokajärjestelmän kokonaiskuvan muodostamisessa ja ruokaturvan ennakoinnin kehittämisessä. Lämmin kiitos ajastanne tulevaisuuden arvioinnissa!

Lisätietoja: pasi.rikkonen@luke.fi ja karoliina.rimhanen@luke.fi

Linkki:

https://link.webropolsurveys.com/S/B2F7E79F3179A949

Nurmi ja nauta -tutkimuspäivässä esiteltiin uusimpia tutkimustuloksia nautakarjatalouden ilmasto- ja vesistövaikutuksista, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta sekä nautojen ruokinnasta ja hyvinvoinnista. Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipaikassa Halolassa on tehty tutkimustyötä 90 vuotta. Toiminnan ytimessä on koko maitoketjun kestävyyteen liittyvä tutkimus tiiviissä yhteistyössä elinkeinon kanssa. Luonnonvarakeskus panostaa Maaningan tutkimusinfran kehittämiseen myös uusilla investoinneilla (lue tarkemmin täältä). Aikaisemmasta tiedosta poiketen navetan toimintaa ei ulkoisteta, vaan se jatkuu Luken voimin. Miten toimii nurmeen pohjautuva maatila? Kuinka uusin tutkimustieto hyödynnetään parhaalla tavalla? Näitä asioita pohdittiin 19.8.2020 Nurmi ja nauta -etätutkimuspäivässä, jonka Luonnonvarakeskus Maaninka järjesti yhteistyössä MTK Pohjois-Savon, Savonia ammattikorkeakoulun sekä ProAgria Itä-Suomen kanssa.

Linkki Nurmi ja nauta -etätutkimuspäivän nauhoitukseen:

Tuotantovarmuutta lypsylehmien ruokintaratkaisuilla (tutkija Annu Palmio, Luke)

Naudoilla on keskeinen rooli suomalaisen ruokaturvan kannalta, mutta miten kotieläintila voi selvitä huonon rehuvuoden yli? Keinoja tuotantovarmuuden parantamiseksi löytyy useita: oikein mitoitettu nurmirehun varmuusvarasto, oikea niittoaikastrategia olosuhteiden mukaan, satojen kohdentaminen eläinryhmän mukaan sekä kasvivalikoiman monipuolistaminen.

Valittu niittoaikastrategia vaikuttaa luonnollisesti sekä rehun määrään että laatuun. Kolmen niiton strategia tuottaa sulavinta satoa, kun taas 1. sadon myöhästyttäminen kasvattaa kokonaissatoa. ”Pikkukakkosen” strategiassa pääsadot ovat ensimmäinen ja kolmas, sillä toinen sato korjataan hyvin aikaisin. Ensimmäinen nurmirehusato on yleensä paras sekä syönnin että maitotuotoksen näkökulmasta, joten se kannattaa kohdentaa lypsylehmille. Eri vuosien välinen vertailu osoittaa, että kolmannen sadon D-arvo, joka kuvaa rehun sulavuutta, on korkeampi kuin kakkossadossa. Tästä huolimatta syönti ja maitotuotos jäävät hieman pienemmiksi, joten D-arvo yliarvioi kolmannen sadon maidontuotantopotentiaalin.

Kokoviljasäilörehua voisi käyttää nykyistä enemmän paitsi umpilehmien myös lypsylehmien ruokinnassa. Sen viljelyllä on viljelyteknisiä etuja mm. laajemman korjuuaikaikkunan takia, mutta haasteena on säilönnän onnistuminen. Kokoviljojen D-arvo ja ravintoainepitoisuudet ovat matalia, mutta niitä kompensoi kuiva-aineen syöntiä lisäävä vaikutus, joten maitotuotos ei kärsi.

Kannattavuutta hyvinvoinnilla ja terveydellä (tutkija Lilli Frondelius, Luke)

Eläinten hyvinvointi on osa eettistä ja kestävää ruoantuotantoa, mutta sillä on merkitystä myös maitotuotoksen kannalta. On tutkittu, että tilat, joilla on eniten korjattavaa hyvinvoinnin saralla, tuottavat vähemmän maitoa. Eläinten hyvinvointiongelmia voidaan havaita esimerkiksi käyttäytymisen automaattisen mittaamisen, kuten kiihtyvyysantureiden, avulla. Huomio kohdistuu tällöin varsinkin syömiseen, liikkumiseen ja makuulla käytettyyn aikaan. Sorkkavammoja tutkittaessa on havaittu, että lehmät ovat käyttäneet aikaa pikemmin parsissa seisomiseen kuin niissä makuulla lepäämiseen. Lisäksi lämpökuvantaminen on sorkkien sairauksien ja myös poikimahalvausten havaitsemisen osalta potentiaalinen menetelmä.

Uudet kuivikeratkaisut ovat yksi tärkeä tutkimuskohde. Etenkin lietteestä separoidun kuivajakeen käyttö kuivikkeena kiinnostaa entistä enemmän. Tavoitteena on lisätä lehmien makuumukavuutta ja alentaa kuivikekustannuksia, mutta haittapuolena ovat mikrobit, joita on enemmän kuin muissa kuivikkeissa. Kuivajae- ja turvekuivikkeita vertailtaessa kuitenkin huomattiin, että kuivajaetta käytettäessä utareet olivat puhtaampia ja lieviä ihovammoja esiintyi vähemmän. Kuivikkeella ei ollut vaikutusta maidon somaattisten solujen määrään. Uudessa OrVo-hankkeessa tutkitaan esimerkiksi kuivajakeen mikrobiologisen laadun parantamista tuhkan avulla.

Karjanlantaa ja lajiseoksia (tutkija Maarit Termonen, Luke)

Viime vuonna käynnistyneessä nurmen typpilannoituskokeessa jatkettiin karjanlannan ja mineraalityppitäydennyksen tutkimista ja typen satovastefunktioiden päivittämistä nykyisiä olosuhteita vastaavaksi. Koejärjestelyssä osa ruuduista sai lietettä 30 t/ha, osa 30 + 30 t/ha (ensimmäiselle ja toiselle sadolle) ja osa jäi kokonaan ilman lietettä. Viime vuonna 2019 pelkkä mineraalityppilannoitus tuotti korkeamman kokonaissadon verrattuna lietekäsittelyihin, mutta tänä vuonna 2020 ei ollut havaittavissa yhtä selkeää eroa ensimmäisen ja toisen sadon osalta.

Toisessa kenttäkokeessa oli neljä erilaista heinäseosta ja viisi palkonurmiseosta, joiden satoja ja lajisuhteita vertailtiin vuosina 2018-2020 (tämän kesän kolmas sato vielä korjaamatta). Heinänurmiseoksissa oli hyvin pieniä eroja eri vuosina. Sen sijaan palkonurmiseoksissa eroja esiintyi enemmän – ensimmäisenä vuonna englanninraiheinä nosti satotasoa, toisena rehumailanen, kolmantena ruokonata. Englanninraiheinä oli runsas varsinkin ensimmäisen vuoden toisessa sadossa, mutta määrä väheni myöhemmin heikon talvehtimisen vuoksi. Tänä vuonna on yllättänyt hyvin voimakas timoteivaltaisuus. Perinteisessä timotei-, nurminata- ja puna-apilaseoksessa lajien väliset suhteet ovat säilyneet suhteellisen vakaina eri vuosina. Tänä kesänä toinen sato oli kuitenkin heikko. Toisessa monilajisessa seoksessa rehumailanen pärjäsi hyvin ja puna-apila taas heikommin. Natojen osuus on suurempi palkonurmiseoksissa kuin heinänurmiseoksissa. Monilajinen nurmi antaa turvaa erilaisia sääoloja vastaan, mutta on tärkeää tuntea lajien erilaiset ominaisuudet.

Nurmien vesistövaikutukset (erikoistutkija Kirsi Järvenranta, Luke)

Vesistövaikutusten tutkimusta tehdään Maaningalla kolmessa mittakaavassa: SIMU laboratorio-olosuhteissa, pellon huuhtoumamittauskentällä sekä Kirmajärven valuma-aluetason ympäristössä. Tällä hetkellä on menossa mittava Kuopio Water Cluster -hanke, jonka rahoituksen turvin uusitaan mm. pinta- ja pohjaveden huuhtoumamittauskenttä (toiselta aiemmalta nimeltään lysimetrikenttä). Kenttä laajenee 16 eri pinta- ja pohjaveden mittauspisteeseen, joten maatalouden vesistövaikutuksista saadaan jatkossa entistä tarkempaa tietoa.

SIMU:n avulla on toteutettu mm. lietelannan levitysmenetelmien vertailu erilaisissa sääolosuhteissa ja tutkittu valumavesiä. Kuormitus on lumitalvena jonkin verran pienempää verrattuna sateiseen talveen. Toisessa kokeessa lietteenlevitys (40 tn/ha) tehtiin joko kesällä tai levitettiin puolet kesällä ja puolet syksyllä ja tutkittiin ravinteiden huuhtoutumista. Sateisen syksyn 2012 sääolosuhteet lisäsivät liukoisen fosforin pitoisuutta vesinäytteissä, joten syyslevitystä ei voi suositella. Kirmajärven hyvin maatalousvaltaisen valuma-alueen tasolla vesistöön päätyvä kokonaisfosforin määrä on ollut keskimäärin 1 kg/ha ja eroosio pientä, noin 115 kg/ha. Kokonaiskuvan saamiseksi kaikki tieto on koottu yhteen nurmien fosforikuormituksen mallintamiseksi (NURMAP-mallilla). Yli 50 vuoden aineiston perusteella nurmituotannossa kokonaisfosforin kuormitus oli 0,43 kg/ha/v, mikä on vähemmän kuin Suomessa on aiemmin arvioitu. Lisäksi todettiin, että lietteen fosfori huuhtoutuu helpommin verrattuna väkilannoitefosforiin. NURMAP-työkalusta on tulossa tilatasolle käyttökelpoinen versio syksyn aikana, mutta toistaiseksi se on saatavilla SYKE:n raportissa ”Ravinteiden kierrätys alkutuotannossa ja sen vaikutukset vesien tilaan” (KiertoVesi-hankkeen loppuraportti).

Maataloudessa on tehty paljon vesiensuojelun suhteen. Esimerkiksi lannoitefosforin suositukset ovat puolittuneet vuodesta 1990. Sijoittamalla lietelanta nurmeen hyödynnetään sen ravinteet tehokkaasti. Mitä aikaisemmin kesällä liete levitetään, sitä parempi. Lannan uudet levitys- ja käsittelyteknologiat ovat myös eduksi. Ilmastonmuutos muuttaa tilannetta huonommaksi, kun ravinnehuuhtoumat pelloilta voivat kasvaa lisääntyvän sadannan myötä.

Lannan prosessointi (tutkija Ville Pyykkönen, Luke)

Lannan separoinnissa voidaan erottaa fosforipitoinen kuivajae sekä typpipitoinen nestejae. Biokaasutuksessa lannan energia otetaan talteen sekä muunnetaan osa typestä kasveille käyttökelpoiseen liukoiseen muotoon. Lietelannan tai biokaasulaitoksen mädätysjäännöksen separointi tapahtuu esimerkiksi ruuvipuristimien ja dekantterilinkojen avulla, mutta niissä esiintyy pieniä eroja. Jälkimmäinen erottaa fosforin tehokkaammin kuivajakeeseen sekä lisää liukoisen N/P -suhdetta yli kaksinkertaiseksi verrattuna separoimattomaan. Linko onkin kalliimpi investointi: 120 naudan ja 3000 m3/v lantamäärällä kustannus on noin 2,85 €/kuutio lietettä. Ruuvi maksaa noin puolet vähemmän kuutiota kohden. Ruuvi on kannattavampi kuin linko, mikäli fosforin osalta ei ole ongelmaa (eli P enintään tasolla tyydyttävä).

Lietelannan happokäsittelyllä, eli laskemalla pH alle 6, on mahdollista vähentää ammoniakkipäästöjä, sillä käsittelemättömän lietteen liukoisesta typestä noin 40 % voi haihtua. Rikkihappokäsittelyllä on saatu myös 20 % suurempi nurmisato, mutta pyrolyysinestekäsittelyllä ei saatu satoeroja. Tarkempaa tietoa mm. lannan separoinnista löytyy julkaisusta ”Lanta liikkeelle ja ravinteet kiertoon”.

Nurmien hiilensidonta ja viljelytekniikka (johtava tutkija Perttu Virkajärvi, Luke)

Maaperän hiilensidonnalla on kolme päämäärää: ilmastonmuutoksen hillintä, märehtijätuotteiden hiilijalanjäljen pienentäminen sekä maan kasvukunnon säilyttäminen. Nurmen hiilensidontaan vaikuttaa myös monta tekijää mukaan lukien kyntö ja nurmen uusimisvälit, niittokorkeus, typpilannoitus, karjanlannan merkitys, kasvilajien väliset erot sekä se onko kyseessä kivennäismaa vai turvemaa.

Nurmien niittokorkeuden merkitystä on tutkittu leikkaamalla joko 6 cm tai 12 cm pituuteen. Matalammalla korkeudella niiton jälkeisenä aikana pelto on hetken päästölähde, mutta muuten nurmi on koko ajan hiilinielu. Tosin niittokorkeuden nosto vähensi satoa 1700 kg ka/ha (vuonna 2019 nurmen kuiva-ainesadot eri niittokorkeuksilla 8800 kg/ha ja 7100 kg/ha). Hiilensidonnan puolesta optimaalisin typpilannoitusmäärä oli 150 kg/ha (vrt. 0 ja 300 kg/ha). Nurmen hiilidioksidiekvivalenttitaseissa näkyy myös pellon sisäinen vaihtelu ja nurmen ikä, joten mittauksia on syytä tehdä useasta kohdasta peltoa. Nuori nurmi on sitonut noin kolme kertaa enemmän hiiltä per vuosi, kun vertaa vanhaan nurmeen. Mutta vanhassa nurmessa iso juuristo on hiilivarastona jo valmiiksi.

Vuosina 2017-2018 puna-apila/timotei -nurmi oli voimakas hiilinielu kasvukauden aikana, mutta koko vuoden tarkastelussa pelto oli päästölähde. Kyseessä oli runsasmultainen kivennäismaa. Vuosivaihtelu on suurta, mutta lannoitustapojen (epäorgaaninen / orgaaninen lannoitus) välinen ero on pienehkö. Nurmien hiilensidonta on hyvin monimutkainen kokonaisuus, johon olosuhteet aina vaikuttavat. Täten tulokset ovat todella vaihtelevia suuresta päästöstä suureen nieluun. Kivennäismailla hiilensidonnalla on kuitenkin mahdollista alentaa maidon ja naudanlihan hiilijalanjälkeä merkittävästi.

Kaipaatko vielä lisää tietoa? Aihepiirin oheismateriaalit on koottu tänne: https://www.lyyti.fi/p/Nurmi_ja_nauta_tutkimuspaiva_7456/fi/oheismateriaalia

Teksti: Elina Nurmi

Metsätieteen aikakauskirjassa on julkaistu puustoiseen maatalouteen / agrometsätalouteen liittyvä sanasto, jossa keskeisiä englanninkielisiä termejä on käännetty suomen ja ruotsin kielille. Suomessa ei ole ollut vakiintuneita termejä, mikä on osaltaan hankaloittanut aiheesta viestimistä.

Puustoinen maatalous (agrometsätalous, eng. agroforestry) on maankäyttömuoto, jossa puuvartisia kasveja sekä viljelykasveja ja/tai kotieläimiä kasvatetaan samalla maa-alalla, joko samanaikaisesti tai ajallisesti perätysten. Puuvartiset kasvit, viljelykasvit ja/tai kotieläimet ovat puustoisessa maataloudessa kytkeytyneet toisiinsa ekologisin ja taloudellisin vuorovaikutuksin.

Artikkeli: Puustoisen maatalouden termistöä suomen ja ruotsin kielellä

Kevään aikana järjestetään webinaareja, joissa esitellään ajankohtaisia maatalouden ilmastonmuutokseen varautumista tukevia hankkeita, toimintaa ja ihmisiä hankkeiden takana.

Webinaarin kesto on noin yksi tunti. Jokainen esittelee vuorollaan oman projektinsa toimintaa 10-15 minuutin ajan. Lopuksi on varattu aikaa keskustelulle. Webinaarit toteutetaan Microsoft Teams -ohjelmalla ja ne myös nauhoitetaan. Teams toimii parhaiten Edge / Chrome -selaimella, mikäli et ole asentanut ohjelmaa.

HANKEWEBINAARI KASVINTERVEYSTEEMALLA TI 23.6. KLO 9-10

Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista kasvinterveyden ja kasvintuhoojien seurannan tiimoilta! Vuosi 2020 on myös YK:n julistama kansainvälinen Kasvinterveysvuosi.

Linkki tallenteeseen: https://youtu.be/IHpSuvuQRmA

Esitykset:

• LukeKasKas-sovellus
• Etäluettavat ansat tuholaisten seurannassa (Insect pest monitoring by IoT) -hanke

LukeKaskas –mobiilisovellus. LukeKasKas-mobiilisovellus tuo kasvitauti- ja tuhoojatiedon viljelijöille reaaliajassa ja paikkatietoon sidottuna. Sovelluksessa viljelijä voi tehdä havainnon omalla älypuhelimellaan niin, että tieto liitetään automaattisesti havaintolohkoon. Viljelijä saa sovelluksen tietokorteista apua kasvintuhoojien tunnistamiseen, ja LukeKaskasiin voi lisätä myös valokuvan havainnostaan. Tuhoojahavainto tallentuu tietokantaan ja karttapohjaan, jolloin se on myös muiden käyttäjien ja tutkimuksen hyödynnettävissä. Sovelluksen toimivuus perustuu laajaan käyttäjäjoukkoon.

Etäluettavat ansat tuholaisten seurannassa (Insect pest monitoring by IoT-hanke). Nykyiset manuaaliset kelta-ansoihin ja feromonipyydyksiin perustuvat tarkkailutavat otettiin käyttöön avomaan viljelyksillä ja hedelmä- ja marjatarhoissa 1990-luvulla. Perinteisillä tavoilla tuholaisia on seurattu meillä lohkokohtaisesti siis jo ainakin noin 30 vuotta. Nykyisin löytyy tämän manuaalisen tavan rinnalle ja korvaajaksi kaupallisia etäluentalaitteita ulkolaisilta valmistajilta lähinnä Euroopasta ja USA:sta, mutta komponentit tulevat yleensä Aasian markkinoilta. Esineiden internet – Internet of things (IoT) – avaa 4- ja/tai 5G-verkossa nyt jo ja tulevaisuudessa lukuisia mahdollisuuksia kehittää kasvien tuholaistarkkailua reaaliaikaiseksi.

HANKEWEBINAARI TURVEPELTOTEEMALLA PE 29.5. KLO 10-11

Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista turvepeltoaiheisten hankkeiden vetäjien ja toimijoiden kanssa!

Linkit tallenteisiin: Turvepäästö ja RATU

Esitykset:

• Turvemaiden viljelyn haitallisten ympäristövaikutusten vähentäminen (Turvepäästö)
• Uudet maatalous- ja metsämaan viljely- ja hoitomenetelmät – avain kestävään biotalouteen ja ilmastonmuutoksen hillintään (SOMPA) ja Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA)
• Rahanarvoisia vaihtoehtoja syväturpeisten viljelysmaiden käsittelyyn (RATU)

Turvepäästö-hankkeen tavoitteena on todentaa mittauksiin perustuen turvemaiden viljelystä syntyvän ympäristökuormituksen määrä ja koostumus sekä kartoittaa viljelijöiden välittömästi käytössä olevat keinot ja niiden vaikuttavuus päästöjen vähentämisessä.

SOMPA-tutkimushanke kehittää ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä keinoja hoitaa suometsiä ja -peltoja niin, että samalla hillitään ilmastonmuutosta.

OMAIHKA-hankkeessa kehitetään ratkaisuja nautakarjatilojen orgaanisten peltomaiden päästöjen hillitsemiseksi ja tuotetaan tietoa kansallisen ilmastopolitiikan tueksi.

RATU-hankkeessa kehitetään viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhteistyönä ratkaisuja siihen, miten voidaan edistää turvemaiden ilmastoystävällistä käyttöä maataloudessa ja toteuttaa tehokkaimpia keinoja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

HANKEWEBINAARI PALKOKASVITEEMALLA OSA 2 TO 7.5. KLO 13-14

Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista palkokasviaiheisten hankkeiden tutkijoiden kanssa! Mukana esittelyssä ovat Leg4Life-, LegumeGap- ja ProFaba-hankkeet. Webinaari on osin englanninkielinen, mutta kysymyksiä voi esittää suomeksi. 

Linkki tallenteeseen: https://youtu.be/NnTKRUZW6Y8

Esitykset:

• Leg4Life
• LegumeGap & ProFaba

Leg4Life-hanke (Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä) pyrkii kotimaisten palkokasvien viljelyä ja käyttöä lisäämällä saamaan aikaan yhteiskunnallisen muutoksen kohti terveellisempää ja kestävämpää ruokajärjestelmää. Hankkeen monitieteellinen tutkimus kattaa koko ruokaketjun pellolta pöytään. Leg4Life-hankkeen visiona on tulevaisuus, jossa palkokasvit ovat realistinen ja kannattava vaihtoehto suomalaisille viljelijöille ja jossa ne ovat osa jokapäiväistä, terveellistä ruokavaliota. Hanketta ovat toteuttamassa Helsingin yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Luonnonvarakeskus.

LegumeGap is a project funded by MMM Makera as part of the ERANET SusCrop consortium. We investigate the “yield gap”, the difference between achievable and achieved yields, in faba bean and soybean across Europe, and test ways of reducing it through crop management and knowledge sharing. In this way, we aim to improve Europe’s protein self-sufficiency through the highest potential production of protein per hectare in cool (faba bean) and warm (soybean) climates. The project has useful synergies with Leg4Life and Legumes Translated.

ProFaba is also a SusCrop project and is linked to Academy of Finland project Papugeno and Danish Innovation Fund project Norfab, all of which are developing genomics-based tools for faba bean breeding. We are sequencing the genome and gathering information on its variation. We are phenotyping a set of cultivars for responses to key diseases, such as chocolate spot, and stresses, such as rootzone acidity. By putting the genotype and phenotype together, we will identify DNA sequences associated with tolerance or resistance to the stresses and develop markers that breeders can use for rapid and efficient selection.

HANKEWEBINAARI PALKOKASVITEEMALLA TO 23.4. KLO 13-14
 
Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista palkokasviteemaisen verkoston ja palkokasviaiheisten hankkeiden vetäjien ja toimijoiden kanssa! Mukana esittelyssä ovat Ground for Growth palkokasviverkosto sekä Legumes Translated- ja Hukka-hankkeet.

Linkki tallenteeseen: https://youtu.be/IvH0cMqlPNc

Esitykset:

• Ground for growth & Legumes Translated
• Hukka

Ground for Growth on verkosto, johon kuuluu maanviljelijöitä, kuluttajia, ja heidän organisaatioitaan, kuten myös järjestöjen edustajia ja ruokayrittäjiä, jotka työskentelevät yhdessä tutkijoiden kanssa luodakseen tulevaisuuden polkuja palkokasvien lisääntyvälle tuottamiselle ja kulutukselle Suomessa. Verkosto keskittyy palkokasveihin, joita voidaan viljellä Suomessa. Näitä ovat esimerkiksi härkäpavut, herneet, lupiiniit ja jossain määrin soija.

Legumes Translated-hanke tukee palkokasvien tuotantoa ja käyttöä ja luo verkostoja toimijoiden välille.

Hukka-hanke: Herneen, härkäpavun ja makealupiinin tuotanto ja uudet korjuumenetelmät. Hankkeen tavoitteena on parantaa herneen, härkäpavun ja makealupiinin viljelyn kannattavuutta ja luoda toimiva tuotantoketju sekä tähdätä valkuaisomavaraisuuden kohentamiseen kaikkia osapuolia edesauttavin menetelmin.

AJANKOHTAISTA KESTÄVÄN MAATALOUDEN HANKKEISSA -WEBINAARI KE 15.4. KLO 13-14

Webinaarissa esitellään maatalouden ilmastonmuutokseen varautumista tukevia projekteja ja niiden toimintaa. Mikä on juuri nyt ajankohtaista?

Linkki tallenteeseen: https://www.youtube.com/watch?v=wnL2CFqtEIg

Esitykset:

• Hiili hallintaan – ravinne ruokkimaan
• Viljellään viisaasti
• Pohjoiset luomudemonstraatiot ja -verkostot ja Osaamisella tehoa

ProAgria julkaisi uuden podcastsarjan, joka tarjoaa konkreettisia vinkkejä siihen, mitä viljelijä voi tehdä omassa arjessaan hillitäkseen kasvihuonekaasupäästöjä. Jaksoissa käsitellään seuraavia aiheita:

• Kasvihuonekaasut meillä ja muualla
• Ilmastoviisas peltoviljely
• Hiilineutraali maitoketju
• Kestävä tuotanto ja maatilan energiaomavaraisuus
• Metsien rooli maatilojen ilmastotyössä
• Ilmastoyrittäjyydestä uutta liiketoimintaa
• Ruokavalio ja tulevaisuuden ruoantuotanto

Kaikki jaksot löytyvät täältä: https://www.proagria.fi/sisalto/ilmastoviisaat-podcast-14268

Ilmastoviisas maatilayritys on hyvin hoidettu kokonaisuus. Se ottaa huomioon sadontuoton ja tuotosten parantamisen, maan hyvän kasvukunnon ja toimivan vesitalouden. Suomessa maatalouden hyvät viljelykäytännöt ja tuotantotavat pitävät jo nykyisellään sisällään monia ilmastoviisaita toimenpiteitä.

Jaksoissa asiantuntija- ja viljelijävieraat keskustelevat yhdessä ProAgrian kasvintuotannon asiantuntija Elina Valkeisen kanssa maatilojen uhkista ja mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen edessä. Joka jaksosta saat myös käytännön konkreettisia vinkkejä maatilan ympäristötyöhön.