– Päivitettyä tietoa palkokasvien viljelyn hyödyistä ja tulevaisuuden mahdollisuuksista
Aika: 12.3.2021 klo 10.00-12.30
Paikka: Teams -yhteydet
Kotimaisen valkuaisen tuotannon ja käytön vauhdittamiseksi järjestämme kevään aikana kaksi webinaaria. Ensin keskitymme palkokasvien viljelyyn ja rehukäyttöön.
Tervetuloa!
Ohjelma
10:00
Tervetuloa – Marjukka Lamminen, tutkija ja vuorovaikutusvastaava, Leg4Life-hanke, Helsingin yliopisto
10:05
Palkokasvien markkinanäkymät – Max Schulman, vilja-asiamies, MTK
10:30
Onko härkäpavusta rypsin haastajaksi lypsylehmien ruokinnassa? – Aila Vanhatalo, professori, Helsingin Yliopisto
11:05
Palkokasvien viljelyn vaikutus maan kasvukuntoon – Ansa Palojärvi, tutkija Luonnonvarakeskus
11:30
Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä ja käytöstä sikojen ruokinnassa – Juha Junnila, Junnilan tila
11:55
Keinoja herneen ja härkäpavun viljelyyn – Heikki Jalli, tutkija, Luonnonvarakeskus
12:15
Päivän yhteenveto – Marjukka Lamminen
Toivomme ilmoittautumisia viimeistään 10.3.2021 täällä.
Ilmoittautuneille lähetetään 11.3. Microsoft Teams -linkki tilaisuuteen.Webinaari nauhoitetaan ja tallenne lisätään tilaisuuden jälkeen järjestävien hankkeiden www-sivuille.
Seminaarin järjestävät yhteistyössä: Herneen, härkäpavun ja makealupiinin tuotanto ja uudet korjuumenetelmät (HUKKA)-hanke, Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä (Leg4Life)-hanke, Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -koordinaatiohanke (VILLE), Tietolinkki-hanke ja Täsmäpapu-hanke.
Miten turvepeltojen viljelyä voisi kehittää ilmastoviisaammaksi ja samalla huomioida talousnäkökulmat ja työmäärän? Yksi ratkaisuista on peltojen muokkauksen vähentäminen. Webinaarissa kuullaan tutkimustietoa turvepeltojen maaperästä ja muokkauksen vaikutuksista turvepeltojen ilmastopäästöihin. Webinaarissa käsitellään sekä nurmen viljelyä että viljan viljelyä. Webinaarissa kuullaan neuvojan vinkkejä erilaisten muokkaustapojen sopimisesta erilaisille pelloille. Lisäksi kuullaan viljelijän kokemuksia turvepeltojen erilaisista muokkaus- ja uusimistavoista.
Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA)- hankkeen webinaari, jossa välitetään viestejä viljelijältä virkamiehelle
Aamupäivällä tilaisuudessa kuullaan maa- ja metsätalousministeriön, Valion, A-tuottajien ja Maa- ja metsätaloustuottajien keskusjärjestön puheenvuorot ilmastoystävällisestä maataloustuotannosta turvemailla sekä hankkeeseen osallistuvien viljelijöiden kommentit, miltä kirjoituspöydän takana valmistellut esitykset kuulostavat käytännön toiminnan kannalta. Esiin nousevia kysymyksiä ratkotaan iltapäivällä ryhmäkeskusteluissa ja tulokset kootaan yhteen koko yleisölle.
Aika: to 18.2.2021 klo 10-14.15
Webinaari: Linkki toimitetaan ilmoittautuneille lähempänä webinaaria, ilmoittautuminen ilmoittautumislomakkeella viimeistään ma 15.2.2021.
Alustava ohjelma
10.00
Tilaisuuden avaus, Hanna Kekkonen/Tuuli Hakala
10:05
MMM, Marja-Liisa Tapio-Biström
10.25
Viljelijäpaneelin kommentit
10.40
pienoistauko, 5 min
10.45
Valio, Juha Nousiainen
11.00
Viljelijäpaneelin kommentit
11.15
kahvimukinhakutauko, 10 min
11.25
A-tuottajat, Teija Paavola
11.40
Viljelijäpaneelin kommentit
11.55
pienoistauko 5 min.
12.00
MTK, Liisa Pietola
12.20
Viljelijäpaneelin kommentit + fasilitaattori ohjaa pienryhmiin ja muuta yleisöä palaamaan takaisin klo.13:45
12.40
Ruokatauko (35 min)
PIENRYHMÄTYÖSKENTELY ALKAA (Ennakkoon kutsun saaneille)
13.15
Ryhmät ratkovat paneelien esiin nostamia asioita pienryhmissä (jokaiseen ryhmään 1 viljelijä + 1 alustaja sekä 1 hankehlö)
Kasvisten kulutus lisääntyy, ja kotimaisella vihannestuotannolla on positiiviset tulevaisuuden näkymät. Ilmaston muuttuessa laadukkaiden vihannesten tuotanto edellyttää uudenlaista panostusta kasvintuhoojien hallintaan ja viljelymenetelmien kehittämiseen.
Luken ja ProAgrian järjestämässä webinaarisarjassa pohdittiin, millaisia uusia ratkaisuja on tarjolla kasvinsuojeluun ja viljely-ympäristön monimuotoisuuden lisäämiseen kasvisten viljelyssä.
Webinaarit ovat maksuttomia, eikä niihin tarvitse ilmoittautua etukäteen. Tilaisuudet järjestetään Teams-kokouksena. Kunkin tilaisuuden oma teams-linkki on annettu ohjelman alla. Webinaareihin voi liittyä nettiselaimen kautta (suositus: Chrome), Teams-sovellusta ei tarvita tilaisuuden seuraamiseen. Teams-linkistä avautuvasta sivusta valitse ”Continue on this browser”. Webinaarit tallennetaan, ja esitykset ovat myöhemmin nähtävillä järjestävien hankkeiden nettisivuilla.
Webinaarisarjan järjestivät yhteistyössä seuraavat hankkeet: KASVIS: Kestävät kasvinsuojeluratkaisut ja monimuotoisuuden edistäminen kasvistuotannossa (www.luke.fi/kasvis) VILLE: Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -valtakunnallinen koordinaatiohanke (www.ilmastoviisas.fi)
Webinaari 1: Uusia menetelmiä kasvintuhoojien tarkkailuun ja hallintaan, To 21.1.2021 klo 9.30 – 12.00
Ilmoittautumiset viimeistään tiistaina 26.1.2021 lomakkeella. Ilmoittautuneille lähetetään Microsoft Teams -linkki ennen tilaisuutta. Webinaaria varten et tarvitse Teams-ohjelmaa, vaan liittyä voi nettiselaimen kautta (suositus Chrome). Valitse Teams-linkistä avautuvasta nettisivunäkymästä Continue on this browser.
Webinaarin järjestävät Hukka-hanke – Herneen, härkäpavun ja makealupiinin tuotanto ja uudet korjuumenetelmät & VILLE-hanke – Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa
Webinaari nauhoitetaan ja lisätään tilaisuuden jälkeen järjestäjähankkeiden www-sivuille.
Lisätietoja: Jukka Saarinen, Satafood Kehittämisyhdistys ry 040 5553 683, jukka.saarinen(at)satafood.net
Viljelyn monipuolistamisesta voi olla hyötyä sekä viljelijälle että ympäristölle niin sadontuoton kuin maaperän mikrobiston ja viljely- ympäristön monimuotoisuuden kannalta. Luonnonvarakeskuksen webinaarissa tarkasteltiin viljelyn monipuolistamisen mahdollisuuksia ja haasteita. Webinaarissa kuultiin tuoretta tietoa vaihtoehdoista monipuolistaa viljelyä sekä peltomaan mikrobiomin tutkimuksesta.
Tervetuloa kuulemaan, miten tekniikasta ja digitaalisista ratkaisuista voi saada apua käytännön viljelyyn. Maan vesitalous ja kasvukunto (MAVEKA)-hanke järjestää webinaarin täsmäviljelystä.
13.00-13.05 Webinaarin avaus ja tekniset ohjeet, Sami Talola 13.05-13.35 Kokemuksia täsmäviljelystä ja uusista yhteistyömalleista, Markus Eerola, Knehtilän tila 13.35-14.05 Typpitaselaskuri typpilannoituksen optimoinnin apuvälineenä, tutkimusprofessori Eila Turtola, Luke 14.05-14.30 Digi Maatilojen Arkeen, Jenni Lukkaroinen, ProAgria Länsi-Suomi 14.30-15.00 Täsmäviljelyn mahdollisuudet ja saavutettavissa olevat säästöt? O-P Ruponen, TäsmäViljely-foorumi
Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -uutiskirje kertoo tulevista ilmastotapahtumista ja webinaareista. Uutiskirjeestä löytyy tietoa tuoreista tutkimustuloksista ja materiaaleja varautumisen tueksi. Uutiskirje ilmestyy noin kerran kuussa. Sähköpostiuutiskirjeen voit tilata tällä lomakkeella.
Jos haluat somessa seurata tiedonvälitystä maatalouden ilmastonmuutokseen varautumisesta, tutkimusuutisia, ratkaisuesimerkkejä ja tapahtumia, niin löydät meidät myös facebookista!
Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista hankkeiden vetäjien ja toimijoiden kanssa! Tammikuun webinaarissa esitellään hankkeita, jotka tekevät valuma-aluetason tutkimusta erilaisten maanparannusaineiden käytöstä sekä niiden vesistövaikutuksista. Webinaarissa mukana seuraavat hankkeet:
Webinaarin kesto on noin yksi tunti. Jokainen esittelee projektinsa toimintaa 10-15 minuutin ajan. Lopuksi on varattu aikaa keskustelulle. Webinaari järjestettiin Teams-ohjelmalla. Webinaaria varten ei tarvitse asentaa ohjelmaa, webinaariin voi liittyä nettiselaimen kautta (linkistä aukeavista vaihtoehdoista continue on this browser). Selaimista Chrome ja Edge toimivat yleensä parhaiten.
Lisätietoa: Elina Nurmi, elina.nurmi(a)luke.fi, puh. 029 532 2092
***
KUITU-hankkeen tavoitteena on tuottaa maanparannuskuidun vesiensuojeluvaikutuksista tutkimukseen perustuvaa tietoa laajempaa jatkokäyttöä varten. Vuoden 2021 loppuun jatkuvassa hankkeessa selvitetään kuitujen vesistövaikutuksia Tuusulanjärven valuma-alueella. Samalla kysellään viljelijäkokemuksia ja hyödynnetään Jokioisten kenttäkokeiden tuloksia mahdollisimman kattavan käsityksen saamiseksi kuitujen käytön vesistövaikutuksista. Päätuloksena on tutkimukseen perustuva arvio maanparannuskuiduilla saavutettavasta alueellisesta ja valtakunnallisesta vesiensuojeluhyödystä. Tavoitteena on myös parantaa Tuusulanjärven tilaa.
RAKENNEKALKKI-hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa ja ohjeistusta rakennekalkin käytöstä maatalouden vesiensuojelukeinona Suomen oloissa. Hankkeen tuloksena syntyy käytännön opas viljelijöille ja neuvojille rakennekalkituksen toteutukseen erilaisilla savimailla. Rakennekalkin vaikutuksia tutkitaan monipuolisesti laboratorio- ja kenttäkoeolosuhteissa Paimiossa ja Turussa sekä laajemmalla valuma-aluetason pilottikokeella Eurajoella. Hanke kestää vuoden 2021 loppuun.
KIPSI-hankkeen tavoitteena on levittää Saaristomeren valuma-alueen pelloille kipsiä 50 000 – 85 000 hehtaarille vuosien 2020 – 2022 aikana, mikä vähentää valuma-alueelta Saaristomereen tulevaa fosfori- ja kiintoaineskuormitusta merkittävästi. Tavoitteena on myös tehdä kipsikäsittely ja sen mahdollisuudet tunnetuksi sekä muutoinkin tiedottaa maatalousalueilla tehtävistä vesiensuojelutoimista, joiden tarpeellisuutta kipsikäsittely ei mitenkään vähennä.
Aihealue: Alueellisten, valtakunnallisten ja kansainvälisten hankkeiden verkostoitumis- ja tiedonjakotapahtuma verkossa Kohderyhmä: Energia- ja ilmastohankkeiden parissa työskentelevät, energiatoimijat sekä maaseudun kehittäjät Hinta: Tilaisuus on maksuton Ilmoittautuminen:Ilmoittautumislomake tai osoitteesta: https://tapahtumat.metsakeskus.fi
Tervetuloa verkostoitumaan, kertomaan toiminnastasi, kuulemaan hyvistä käytännöistä ja saavutuksista sekä jakamaan kokemuksia!
Lisätiedot: Jari Toivoniemi, Suomen metsäkeskus, 050 314 0453, jari.toivoniemi@metsakeskus.fi
Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Hämeen ilmastoviisas maaseutu- ja energiayrittäjyys (HIME) –hanke, Maaseudun energiayrittäjyys –koordinaatiohanke ja Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa (VILLE) –koordinaatiohanke.
Käytännön Maamies -lehdessä 10/2020 julkaistiin Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden kirjoittama juttukokonaisuus turvepeltojen kestävästä viljelystä.
Jutut on kirjoitettu osana Rahanarvoisia vaihtoehtoja syväturpeisten viljelysmaiden käsittelyyn (RATU)-hanketta. Tässä linkit lehtijuttuihin:
Maanavilja, Liisa (2020). Turvepelloissa mahdollisuus merkittäviin päästövähennyksiin. Käytännön Maamies 10/2020, s. 26-28. linkki juttuun
Kekkonen, Hanna (2020). Kasvipeite ja vedenpinnan nosto vähentävät päästöjä. Käytännön Maamies 10/2020, s. 30-31. linkki juttuun
Virkkunen, Elina (2020). Turvepellot pohjoisen maatalouden elinehto. Käytännön Maamies 10/2020, s. 35. linkki juttuun
Miettinen, Antti, Koikkalainen, Kauko, Silvan, Niko ja Lehtonen, Heikki (2020). Kosteikkoviljelyn päätuote turvepellolla on päästövähennys. Käytännön Maamies 10/2020, s. 36-38. linkki juttuun
Patana, Juha (2020). Tilusjärjestely on satsaus tulevaisuuteen. Käytännön Maamies 10/2020, s. 43. linkki juttuun (Juha Patana työskentelee Maanmittauslaitoksella.)
Turvepeltoaiheinen pellonpiennarpäivä 2019. Kuva: Elina Nurmi/Luke
Webinaarin teemana olivat turvepeltojen ilmastovaikutukset ja turvepeltojen viljelyn ilmastoratkaisut. Teemasta kertoi Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Kristiina Regina. Alustuksen kalvot ja alustuksen nauhoitus.
Turvepellot ovat hyvin monisyinen kokonaisuus: tuottoisia ja tärkeitä peltoja, kuivina vuosina satovarmoja, osa märkinä vuosina vaikeita viljeltäviä ja varsinkin uudet raiviot ilmastopäästöiltään kimurantteja. Turvepeltojen viljelyssä ilmastoratkaisuja on löydettävissä pohjaveden pinnan säätelyllä, muokkaamisen vähentämisellä, kasvipeitteisyydellä ja monivuotisilla kasveilla (nurmella) yksivuotisiin kasveihin verrattuna. Webinaarissa päästiin kuulemaan, mitä tutkimustietoa on ja keskustelemaan monenlaisista mielessä olevista kysymyksistä.
Webinaarissa kerrottiin tuloksia Luonnonvarakeskuksen Ruukin tutkimuskentältä. Aiheina muun muassa turvekerroksen paksuuden ja viljelytekniikan vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin, sekä turvepeltojen vesitalous ja ravinnepäästöt. Tapahtuman järjesti Turvepäästö-hanke. Webinaarin nauhoitus.
Ohjelma
13–13.10 Tilaisuuden avaus, erityisasiantuntija Erkki Joki-Tokola, Luonnonvarakeskus
13.10–13.30 Ohutturpeisten viljelymaiden vesitalous, apulaisprofessori Hannu Marttila, Oulun yliopisto
13.30–13.50 Turpeen paksuus vaikuttaa viljelyn typpi- ja fosforipäästöihin, professori emeritus Markku Yli-Halla
13.50–14.10 Kasvihuonekaasupäästöjen mittaus vuosina 2019-2020, vanhempi tutkija Liisa Kulmala, Ilmatieteenlaitos
14.10–14.30 Turvekerroksen paksuuden ja viljelytekniikan vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin, tutkija Maarit Liimatainen, Luonnonvarakeskus
Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilalla toteutetaan luomuviljojen lajikevertailuja sekä rikkakasvikoetta. Syksyllä 2019 perustettiin syysviljojen koekenttä, jossa oli kymmenen eri syysvehnälajiketta kahdessa kerranteessa. Kuluvan vuoden lajikevertailussa kasvoi kevätvehnää, kauraa ja ohraa. Kustakin viljasta oli kymmenen eri lajiketta neljässä kerranteessa. Koealoilla oli sekä sekä lannoittamaton että lannoitettu koejäsen. Rikkakasvikoe on pitkäkestoinen koe, jossa tutkitaan eri käsittelymenetelmien vaikutuksia kestorikkakasvien esiintymiseen. Tapahtuman järjestää Luomussa vara parempi-hanke. Lisätietoja ja osallistumislinkki.
Miten turvepelto määritellään? Miten turvepeltoja pitäisi viljellä? Webinaarissa päästiin kuulemaan ja keskustelemaan näistä aiheista.
Webinaarissa kuultiin tuoreimmat maatalouspolitiikan terveiset, ja ne toi maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Birgitta Vainio-Mattila. Valio Oy:n Hiilineutraali maitoketju -tiimi esitteli Valion tietä kohti hiilineutraalia maitoa vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi kuultiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoiden viimeisimpiä tutkimuskuulumisia sekä viljelijä Jaana Auerin omakohtaisia kokemuksia turvepeltojen viljelystä Keski-Suomessa.
Tapahtuma järjestettiin etäseminaarina, ja sitä saattoi seurata omalta tietokoneeltaan.
Esitysten kalvot näkyvät kunkin esityksen kohdalla. Kaikki kalvot Luken SlideSharessa.
Ohjelma ti 3.11. klo 13–15.30
13.00 Tervetuloa, tutkija Riitta Savikko, Luonnonvarakeskuskalvot 13.05 Kohti hiilineutraalia maitoa: miten erilaiset peltotyypit huomioidaan Valion ilmastotavoitteissa, johtaja Juha Nousiainen, Hiilineutraali maitoketju, Valiokalvot 13.20 Saako turvepeltoja viljellä tulevaisuudessa: maatalous- ja ilmastopolitiikka sekä tukinäkymät, neuvotteleva virkamiesBirgitta Vainio-Mattila, maa- ja metsätalousministeriökalvot 13.35 Turvepeltojen ilmastovaikutuksia ja kestäviä viljelytapoja, tutkija Hanna Kekkonen, Lukekalvot 13.50 OMAIHKA-hanke ja turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjen mittaustuloksia, tutkija Sanna Saarnio, Lukekalvot
14.00 Kahvitauko
14.15 Kokemuksia turvepeltojen viljelystä Keski-Suomessa, viljelijä Jaana Auerkalvot 14.30 Maatilojen talous ilmastonmuutoksessa – haasteita ja mahdollisuuksia, tutkimusprofessoriHeikki Lehtonen, Lukekalvot 14.45 Viljelijöiden näkemyksiä turvepelloista: viljelijähaastatteluiden alustavia tuloksia, tutkija Elina Virkkunen, Lukekalvot 15.00 Keskustelua ja chatin kysymysten purku 15.30 Tapahtuma päättyy
Webinaareissa päästiin kuulemaan ja keskustelemaan maan kasvukunnon hoidon hankkeiden annista. Virtuaalisilla hanketreffeillä päästiin tutustumaan hankkeisiin ja kuulemaan, mitä on tehty tai tulossa, mitä materiaaleja hankkeilla on tarjolla ja mitä hankkeissa on opittu. Webinaarien yhdistetty nauhoitus.
To 12.11. klo 9-10
Maan kasvukunto –hankkeiden hankewebinaari 1.
Esittelyssä:
Maan vesitalous ja kasvukunto (MAVEKA): Sami Talola, MTK-Varsinais-Suomi kalvot
Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä (OSMO): Jukka Rajala, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti kalvot
Carbon Action –alusta: Sanna Söderlund, Baltic Sea Action Group kalvot
Pe 13.11. klo 9-10
Maan kasvukunto –hankkeiden hankewebinaari 2.
Esittelyssä:
Maan hiiltä viljelytoimilla, satovarmuutta maan hiilestä (Maahinen) ja Peltomaiden kemiallisen tilan valtakunnallinen seurantatutkimus (Valse V): Jaakko Heikkinen, Luonnonvarakeskus kalvot
Palkokasveilla on iso potentiaali olla osana monenlaisten ympäristö- ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisua. Toistaiseksi tätä potentiaalia ei kuitenkaan ole pystytty täysimääräisesti hyödyntämään, koska moderni ruokajärjestelmä on rakennettu pitkälti teollisten lannoitteiden, halvan viljan ja soijan varaan. Tarvitsemme uudenlaista systeemitason ajattelua kestävämmän palkokasviperustaisen ruokajärjestelmän visioimiseksi.
Webinaarissa asiantuntijat Saksasta, Tanskasta, Itävallasta ja Suomesta kertoivat mm. palkokasvien tämänhetkisestä tilanteesta Euroopassa viljelyyn, arvoketjun rakentamiseen ja kulutukseen liittyen. Iltapäivällä työpajaosuudessa etsimme luovia ratkaisuja palkokasvien arvoketjun kehittämiseen yhteistyössä ruoka-alan toimijoiden kanssa.
Webinaarin järjestivät yhteistyössä Ground for Growth -palkokasviverkosto, osanaTranslating knowledge for legume-based farming for feed and food systems (Legumes Translated) -hanketta, Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä -hanke (Leg4Life), Eating and energy use reconfigured -hanke (EE-TRANS) ja Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -koordinaatiohanke (VILLE).
Ratkaisumalleja toimivaan palkokasviketjuun Etsimme pienryhmissä ratkaisumalleja palkokasviketjun vahvistamiseksi Suomessa. Tarkastelemme ratkaisuja alkutuotannon, jalostuksen ja kulutuksen näkökulmista. Tavoitteena on edistää yhteistyötä ketjun eri toimijoiden välillä.
Nurmi ja nauta -tutkimuspäivässä esiteltiin uusimpia tutkimustuloksia nautakarjatalouden ilmasto- ja vesistövaikutuksista, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta sekä nautojen ruokinnasta ja hyvinvoinnista. Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipaikassa Halolassa on tehty tutkimustyötä 90 vuotta. Toiminnan ytimessä on koko maitoketjun kestävyyteen liittyvä tutkimus tiiviissä yhteistyössä elinkeinon kanssa. Luonnonvarakeskus panostaa Maaningan tutkimusinfran kehittämiseen myös uusilla investoinneilla (lue tarkemmin täältä). Aikaisemmasta tiedosta poiketen navetan toimintaa ei ulkoisteta, vaan se jatkuu Luken voimin. Miten toimii nurmeen pohjautuva maatila? Kuinka uusin tutkimustieto hyödynnetään parhaalla tavalla? Näitä asioita pohdittiin 19.8.2020 Nurmi ja nauta -etätutkimuspäivässä, jonka Luonnonvarakeskus Maaninka järjesti yhteistyössä MTK Pohjois-Savon, Savonia ammattikorkeakoulun sekä ProAgria Itä-Suomen kanssa.
Linkki Nurmi ja nauta -etätutkimuspäivän nauhoitukseen:
Tuotantovarmuutta lypsylehmien ruokintaratkaisuilla (tutkija Annu Palmio, Luke)
Naudoilla on keskeinen rooli suomalaisen ruokaturvan kannalta, mutta miten kotieläintila voi selvitä huonon rehuvuoden yli? Keinoja tuotantovarmuuden parantamiseksi löytyy useita: oikein mitoitettu nurmirehun varmuusvarasto, oikea niittoaikastrategia olosuhteiden mukaan, satojen kohdentaminen eläinryhmän mukaan sekä kasvivalikoiman monipuolistaminen.
Valittu niittoaikastrategia vaikuttaa luonnollisesti sekä rehun määrään että laatuun. Kolmen niiton strategia tuottaa sulavinta satoa, kun taas 1. sadon myöhästyttäminen kasvattaa kokonaissatoa. ”Pikkukakkosen” strategiassa pääsadot ovat ensimmäinen ja kolmas, sillä toinen sato korjataan hyvin aikaisin. Ensimmäinen nurmirehusato on yleensä paras sekä syönnin että maitotuotoksen näkökulmasta, joten se kannattaa kohdentaa lypsylehmille. Eri vuosien välinen vertailu osoittaa, että kolmannen sadon D-arvo, joka kuvaa rehun sulavuutta, on korkeampi kuin kakkossadossa. Tästä huolimatta syönti ja maitotuotos jäävät hieman pienemmiksi, joten D-arvo yliarvioi kolmannen sadon maidontuotantopotentiaalin.
Kokoviljasäilörehua voisi käyttää nykyistä enemmän paitsi umpilehmien myös lypsylehmien ruokinnassa. Sen viljelyllä on viljelyteknisiä etuja mm. laajemman korjuuaikaikkunan takia, mutta haasteena on säilönnän onnistuminen. Kokoviljojen D-arvo ja ravintoainepitoisuudet ovat matalia, mutta niitä kompensoi kuiva-aineen syöntiä lisäävä vaikutus, joten maitotuotos ei kärsi.
Kannattavuutta hyvinvoinnilla ja terveydellä (tutkija Lilli Frondelius, Luke)
Eläinten hyvinvointi on osa eettistä ja kestävää ruoantuotantoa, mutta sillä on merkitystä myös maitotuotoksen kannalta. On tutkittu, että tilat, joilla on eniten korjattavaa hyvinvoinnin saralla, tuottavat vähemmän maitoa. Eläinten hyvinvointiongelmia voidaan havaita esimerkiksi käyttäytymisen automaattisen mittaamisen, kuten kiihtyvyysantureiden, avulla. Huomio kohdistuu tällöin varsinkin syömiseen, liikkumiseen ja makuulla käytettyyn aikaan. Sorkkavammoja tutkittaessa on havaittu, että lehmät ovat käyttäneet aikaa pikemmin parsissa seisomiseen kuin niissä makuulla lepäämiseen. Lisäksi lämpökuvantaminen on sorkkien sairauksien ja myös poikimahalvausten havaitsemisen osalta potentiaalinen menetelmä.
Uudet kuivikeratkaisut ovat yksi tärkeä tutkimuskohde. Etenkin lietteestä separoidun kuivajakeen käyttö kuivikkeena kiinnostaa entistä enemmän. Tavoitteena on lisätä lehmien makuumukavuutta ja alentaa kuivikekustannuksia, mutta haittapuolena ovat mikrobit, joita on enemmän kuin muissa kuivikkeissa. Kuivajae- ja turvekuivikkeita vertailtaessa kuitenkin huomattiin, että kuivajaetta käytettäessä utareet olivat puhtaampia ja lieviä ihovammoja esiintyi vähemmän. Kuivikkeella ei ollut vaikutusta maidon somaattisten solujen määrään. Uudessa OrVo-hankkeessa tutkitaan esimerkiksi kuivajakeen mikrobiologisen laadun parantamista tuhkan avulla.
Kuva: Elina Nurmi
Karjanlantaa ja lajiseoksia (tutkija Maarit Termonen, Luke)
Viime vuonna käynnistyneessä nurmen typpilannoituskokeessa jatkettiin karjanlannan ja mineraalityppitäydennyksen tutkimista ja typen satovastefunktioiden päivittämistä nykyisiä olosuhteita vastaavaksi. Koejärjestelyssä osa ruuduista sai lietettä 30 t/ha, osa 30 + 30 t/ha (ensimmäiselle ja toiselle sadolle) ja osa jäi kokonaan ilman lietettä. Viime vuonna 2019 pelkkä mineraalityppilannoitus tuotti korkeamman kokonaissadon verrattuna lietekäsittelyihin, mutta tänä vuonna 2020 ei ollut havaittavissa yhtä selkeää eroa ensimmäisen ja toisen sadon osalta.
Toisessa kenttäkokeessa oli neljä erilaista heinäseosta ja viisi palkonurmiseosta, joiden satoja ja lajisuhteita vertailtiin vuosina 2018-2020 (tämän kesän kolmas sato vielä korjaamatta). Heinänurmiseoksissa oli hyvin pieniä eroja eri vuosina. Sen sijaan palkonurmiseoksissa eroja esiintyi enemmän – ensimmäisenä vuonna englanninraiheinä nosti satotasoa, toisena rehumailanen, kolmantena ruokonata. Englanninraiheinä oli runsas varsinkin ensimmäisen vuoden toisessa sadossa, mutta määrä väheni myöhemmin heikon talvehtimisen vuoksi. Tänä vuonna on yllättänyt hyvin voimakas timoteivaltaisuus. Perinteisessä timotei-, nurminata- ja puna-apilaseoksessa lajien väliset suhteet ovat säilyneet suhteellisen vakaina eri vuosina. Tänä kesänä toinen sato oli kuitenkin heikko. Toisessa monilajisessa seoksessa rehumailanen pärjäsi hyvin ja puna-apila taas heikommin. Natojen osuus on suurempi palkonurmiseoksissa kuin heinänurmiseoksissa. Monilajinen nurmi antaa turvaa erilaisia sääoloja vastaan, mutta on tärkeää tuntea lajien erilaiset ominaisuudet.
Vesistövaikutusten tutkimusta tehdään Maaningalla kolmessa mittakaavassa: SIMU laboratorio-olosuhteissa, pellon huuhtoumamittauskentällä sekä Kirmajärven valuma-aluetason ympäristössä. Tällä hetkellä on menossa mittava Kuopio Water Cluster -hanke, jonka rahoituksen turvin uusitaan mm. pinta- ja pohjaveden huuhtoumamittauskenttä (toiselta aiemmalta nimeltään lysimetrikenttä). Kenttä laajenee 16 eri pinta- ja pohjaveden mittauspisteeseen, joten maatalouden vesistövaikutuksista saadaan jatkossa entistä tarkempaa tietoa.
SIMU:n avulla on toteutettu mm. lietelannan levitysmenetelmien vertailu erilaisissa sääolosuhteissa ja tutkittu valumavesiä. Kuormitus on lumitalvena jonkin verran pienempää verrattuna sateiseen talveen. Toisessa kokeessa lietteenlevitys (40 tn/ha) tehtiin joko kesällä tai levitettiin puolet kesällä ja puolet syksyllä ja tutkittiin ravinteiden huuhtoutumista. Sateisen syksyn 2012 sääolosuhteet lisäsivät liukoisen fosforin pitoisuutta vesinäytteissä, joten syyslevitystä ei voi suositella. Kirmajärven hyvin maatalousvaltaisen valuma-alueen tasolla vesistöön päätyvä kokonaisfosforin määrä on ollut keskimäärin 1 kg/ha ja eroosio pientä, noin 115 kg/ha. Kokonaiskuvan saamiseksi kaikki tieto on koottu yhteen nurmien fosforikuormituksen mallintamiseksi (NURMAP-mallilla). Yli 50 vuoden aineiston perusteella nurmituotannossa kokonaisfosforin kuormitus oli 0,43 kg/ha/v, mikä on vähemmän kuin Suomessa on aiemmin arvioitu. Lisäksi todettiin, että lietteen fosfori huuhtoutuu helpommin verrattuna väkilannoitefosforiin. NURMAP-työkalusta on tulossa tilatasolle käyttökelpoinen versio syksyn aikana, mutta toistaiseksi se on saatavilla SYKE:n raportissa ”Ravinteiden kierrätys alkutuotannossa ja sen vaikutukset vesien tilaan” (KiertoVesi-hankkeen loppuraportti).
Maataloudessa on tehty paljon vesiensuojelun suhteen. Esimerkiksi lannoitefosforin suositukset ovat puolittuneet vuodesta 1990. Sijoittamalla lietelanta nurmeen hyödynnetään sen ravinteet tehokkaasti. Mitä aikaisemmin kesällä liete levitetään, sitä parempi. Lannan uudet levitys- ja käsittelyteknologiat ovat myös eduksi. Ilmastonmuutos muuttaa tilannetta huonommaksi, kun ravinnehuuhtoumat pelloilta voivat kasvaa lisääntyvän sadannan myötä.
Lannan prosessointi (tutkija Ville Pyykkönen, Luke)
Lannan separoinnissa voidaan erottaa fosforipitoinen kuivajae sekä typpipitoinen nestejae. Biokaasutuksessa lannan energia otetaan talteen sekä muunnetaan osa typestä kasveille käyttökelpoiseen liukoiseen muotoon. Lietelannan tai biokaasulaitoksen mädätysjäännöksen separointi tapahtuu esimerkiksi ruuvipuristimien ja dekantterilinkojen avulla, mutta niissä esiintyy pieniä eroja. Jälkimmäinen erottaa fosforin tehokkaammin kuivajakeeseen sekä lisää liukoisen N/P -suhdetta yli kaksinkertaiseksi verrattuna separoimattomaan. Linko onkin kalliimpi investointi: 120 naudan ja 3000 m3/v lantamäärällä kustannus on noin 2,85 €/kuutio lietettä. Ruuvi maksaa noin puolet vähemmän kuutiota kohden. Ruuvi on kannattavampi kuin linko, mikäli fosforin osalta ei ole ongelmaa (eli P enintään tasolla tyydyttävä).
Lietelannan happokäsittelyllä, eli laskemalla pH alle 6, on mahdollista vähentää ammoniakkipäästöjä, sillä käsittelemättömän lietteen liukoisesta typestä noin 40 % voi haihtua. Rikkihappokäsittelyllä on saatu myös 20 % suurempi nurmisato, mutta pyrolyysinestekäsittelyllä ei saatu satoeroja. Tarkempaa tietoa mm. lannan separoinnista löytyy julkaisusta ”Lanta liikkeelle ja ravinteet kiertoon”.
Nurmien hiilensidonta ja viljelytekniikka (johtava tutkija Perttu Virkajärvi, Luke)
Maaperän hiilensidonnalla on kolme päämäärää: ilmastonmuutoksen hillintä, märehtijätuotteiden hiilijalanjäljen pienentäminen sekä maan kasvukunnon säilyttäminen. Nurmen hiilensidontaan vaikuttaa myös monta tekijää mukaan lukien kyntö ja nurmen uusimisvälit, niittokorkeus, typpilannoitus, karjanlannan merkitys, kasvilajien väliset erot sekä se onko kyseessä kivennäismaa vai turvemaa.
Kuva: Elina Nurmi
Nurmien niittokorkeuden merkitystä on tutkittu leikkaamalla joko 6 cm tai 12 cm pituuteen. Matalammalla korkeudella niiton jälkeisenä aikana pelto on hetken päästölähde, mutta muuten nurmi on koko ajan hiilinielu. Tosin niittokorkeuden nosto vähensi satoa 1700 kg ka/ha (vuonna 2019 nurmen kuiva-ainesadot eri niittokorkeuksilla 8800 kg/ha ja 7100 kg/ha). Hiilensidonnan puolesta optimaalisin typpilannoitusmäärä oli 150 kg/ha (vrt. 0 ja 300 kg/ha). Nurmen hiilidioksidiekvivalenttitaseissa näkyy myös pellon sisäinen vaihtelu ja nurmen ikä, joten mittauksia on syytä tehdä useasta kohdasta peltoa. Nuori nurmi on sitonut noin kolme kertaa enemmän hiiltä per vuosi, kun vertaa vanhaan nurmeen. Mutta vanhassa nurmessa iso juuristo on hiilivarastona jo valmiiksi.
Vuosina 2017-2018 puna-apila/timotei -nurmi oli voimakas hiilinielu kasvukauden aikana, mutta koko vuoden tarkastelussa pelto oli päästölähde. Kyseessä oli runsasmultainen kivennäismaa. Vuosivaihtelu on suurta, mutta lannoitustapojen (epäorgaaninen / orgaaninen lannoitus) välinen ero on pienehkö. Nurmien hiilensidonta on hyvin monimutkainen kokonaisuus, johon olosuhteet aina vaikuttavat. Täten tulokset ovat todella vaihtelevia suuresta päästöstä suureen nieluun. Kivennäismailla hiilensidonnalla on kuitenkin mahdollista alentaa maidon ja naudanlihan hiilijalanjälkeä merkittävästi.
Metsätieteen aikakauskirjassa on julkaistu puustoiseen maatalouteen / agrometsätalouteen liittyvä sanasto, jossa keskeisiä englanninkielisiä termejä on käännetty suomen ja ruotsin kielille. Suomessa ei ole ollut vakiintuneita termejä, mikä on osaltaan hankaloittanut aiheesta viestimistä.
Puustoinen maatalous (agrometsätalous, eng. agroforestry) on maankäyttömuoto, jossa puuvartisia kasveja sekä viljelykasveja ja/tai kotieläimiä kasvatetaan samalla maa-alalla, joko samanaikaisesti tai ajallisesti perätysten. Puuvartiset kasvit, viljelykasvit ja/tai kotieläimet ovat puustoisessa maataloudessa kytkeytyneet toisiinsa ekologisin ja taloudellisin vuorovaikutuksin.
Mitä maatiloilla voidaan tehdä ilmastoviisaiden ratkaisujen edistämiseksi? Maatilojen ilmastotoimet ovat ilmastonmuutokseen varautumista. Varautumiseen kuuluu sekä ennakoivaa sopeutumista ilmastonmuutoksen tuomiin vaikutuksiin että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä.
Tähän on koottu hyviä esimerkkejä maatilojen ilmastotoimista.
Kevään aikana järjestetään webinaareja, joissa esitellään ajankohtaisia maatalouden ilmastonmuutokseen varautumista tukevia hankkeita, toimintaa ja ihmisiä hankkeiden takana.
Webinaarin kesto on noin yksi tunti. Jokainen esittelee vuorollaan oman projektinsa toimintaa 10-15 minuutin ajan. Lopuksi on varattu aikaa keskustelulle. Webinaarit toteutetaan Microsoft Teams -ohjelmalla ja ne myös nauhoitetaan. Teams toimii parhaiten Edge / Chrome -selaimella, mikäli et ole asentanut ohjelmaa.
HANKEWEBINAARI KASVINTERVEYSTEEMALLA TI 23.6. KLO 9-10
Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista kasvinterveyden ja kasvintuhoojien seurannan tiimoilta! Vuosi 2020 on myös YK:n julistama kansainvälinen Kasvinterveysvuosi.
LukeKaskas –mobiilisovellus. LukeKasKas-mobiilisovellus tuo kasvitauti- ja tuhoojatiedon viljelijöille reaaliajassa ja paikkatietoon sidottuna. Sovelluksessa viljelijä voi tehdä havainnon omalla älypuhelimellaan niin, että tieto liitetään automaattisesti havaintolohkoon. Viljelijä saa sovelluksen tietokorteista apua kasvintuhoojien tunnistamiseen, ja LukeKaskasiin voi lisätä myös valokuvan havainnostaan. Tuhoojahavainto tallentuu tietokantaan ja karttapohjaan, jolloin se on myös muiden käyttäjien ja tutkimuksen hyödynnettävissä. Sovelluksen toimivuus perustuu laajaan käyttäjäjoukkoon.
Etäluettavat ansat tuholaisten seurannassa (Insect pest monitoring by IoT-hanke). Nykyiset manuaaliset kelta-ansoihin ja feromonipyydyksiin perustuvat tarkkailutavat otettiin käyttöön avomaan viljelyksillä ja hedelmä- ja marjatarhoissa 1990-luvulla. Perinteisillä tavoilla tuholaisia on seurattu meillä lohkokohtaisesti siis jo ainakin noin 30 vuotta. Nykyisin löytyy tämän manuaalisen tavan rinnalle ja korvaajaksi kaupallisia etäluentalaitteita ulkolaisilta valmistajilta lähinnä Euroopasta ja USA:sta, mutta komponentit tulevat yleensä Aasian markkinoilta. Esineiden internet – Internet of things (IoT) – avaa 4- ja/tai 5G-verkossa nyt jo ja tulevaisuudessa lukuisia mahdollisuuksia kehittää kasvien tuholaistarkkailua reaaliaikaiseksi.
HANKEWEBINAARI TURVEPELTOTEEMALLA PE 29.5. KLO 10-11
Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista turvepeltoaiheisten hankkeiden vetäjien ja toimijoiden kanssa!
Turvepäästö-hankkeen tavoitteena on todentaa mittauksiin perustuen turvemaiden viljelystä syntyvän ympäristökuormituksen määrä ja koostumus sekä kartoittaa viljelijöiden välittömästi käytössä olevat keinot ja niiden vaikuttavuus päästöjen vähentämisessä.
SOMPA-tutkimushanke kehittää ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä keinoja hoitaa suometsiä ja -peltoja niin, että samalla hillitään ilmastonmuutosta.
OMAIHKA-hankkeessa kehitetään ratkaisuja nautakarjatilojen orgaanisten peltomaiden päästöjen hillitsemiseksi ja tuotetaan tietoa kansallisen ilmastopolitiikan tueksi.
RATU-hankkeessa kehitetään viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhteistyönä ratkaisuja siihen, miten voidaan edistää turvemaiden ilmastoystävällistä käyttöä maataloudessa ja toteuttaa tehokkaimpia keinoja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.
HANKEWEBINAARI PALKOKASVITEEMALLAOSA 2 TO 7.5. KLO 13-14
Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista palkokasviaiheisten hankkeiden tutkijoiden kanssa! Mukana esittelyssä ovat Leg4Life-, LegumeGap- ja ProFaba-hankkeet. Webinaari on osin englanninkielinen, mutta kysymyksiä voi esittää suomeksi.
Leg4Life-hanke (Palkokasveilla kohti kestävää
ruokajärjestelmää ja terveyttä) pyrkii kotimaisten palkokasvien viljelyä ja
käyttöä lisäämällä saamaan aikaan yhteiskunnallisen muutoksen kohti
terveellisempää ja kestävämpää ruokajärjestelmää. Hankkeen monitieteellinen
tutkimus kattaa koko ruokaketjun pellolta pöytään. Leg4Life-hankkeen visiona on
tulevaisuus, jossa palkokasvit ovat realistinen ja kannattava vaihtoehto
suomalaisille viljelijöille ja jossa ne ovat osa jokapäiväistä, terveellistä
ruokavaliota. Hanketta ovat toteuttamassa Helsingin yliopisto, Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos ja Luonnonvarakeskus.
LegumeGap is a project funded by MMM Makera
as part of the ERANET SusCrop consortium. We investigate the “yield gap”, the
difference between achievable and achieved yields, in faba bean and soybean
across Europe, and test ways of reducing it through crop management and
knowledge sharing. In this way, we aim to improve Europe’s protein
self-sufficiency through the highest potential production of protein per
hectare in cool (faba bean) and warm (soybean) climates. The project has useful
synergies with Leg4Life and Legumes Translated.
ProFaba is also a SusCrop project and is
linked to Academy of Finland project Papugeno and Danish Innovation Fund
project Norfab, all of which are developing genomics-based tools for faba bean
breeding. We are sequencing the genome and gathering information on its
variation. We are phenotyping a set of cultivars for responses to key diseases,
such as chocolate spot, and stresses, such as rootzone acidity. By putting the
genotype and phenotype together, we will identify DNA sequences associated with
tolerance or resistance to the stresses and develop markers that breeders can
use for rapid and efficient selection.
HANKEWEBINAARI PALKOKASVITEEMALLA TO 23.4. KLO 13-14
Tervetuloa linjoille kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista palkokasviteemaisen verkoston ja palkokasviaiheisten hankkeiden vetäjien ja toimijoiden kanssa! Mukana esittelyssä ovat Ground for Growth palkokasviverkosto sekä Legumes Translated- ja Hukka-hankkeet.
Ground for Growth on verkosto, johon kuuluu maanviljelijöitä, kuluttajia, ja heidän organisaatioitaan, kuten myös järjestöjen edustajia ja ruokayrittäjiä, jotka työskentelevät yhdessä tutkijoiden kanssa luodakseen tulevaisuuden polkuja palkokasvien lisääntyvälle tuottamiselle ja kulutukselle Suomessa. Verkosto keskittyy palkokasveihin, joita voidaan viljellä Suomessa. Näitä ovat esimerkiksi härkäpavut, herneet, lupiiniit ja jossain määrin soija.
Legumes Translated-hanke tukee palkokasvien tuotantoa ja käyttöä ja luo verkostoja toimijoiden välille.
Hukka-hanke: Herneen, härkäpavun ja makealupiinin tuotanto ja uudet korjuumenetelmät. Hankkeen tavoitteena on parantaa herneen, härkäpavun ja makealupiinin viljelyn kannattavuutta ja luoda toimiva tuotantoketju sekä tähdätä valkuaisomavaraisuuden kohentamiseen kaikkia osapuolia edesauttavin menetelmin.
AJANKOHTAISTA KESTÄVÄN MAATALOUDEN HANKKEISSA -WEBINAARI KE 15.4. KLO 13-14
Webinaarissa esitellään maatalouden ilmastonmuutokseen varautumista tukevia projekteja ja niiden toimintaa. Mikä on juuri nyt ajankohtaista?
ProAgria julkaisi uuden podcastsarjan, joka tarjoaa konkreettisia vinkkejä siihen, mitä viljelijä voi tehdä omassa arjessaan hillitäkseen kasvihuonekaasupäästöjä. Jaksoissa käsitellään seuraavia aiheita:
Ilmastoviisas maatilayritys on hyvin hoidettu kokonaisuus. Se ottaa huomioon sadontuoton ja tuotosten parantamisen, maan hyvän kasvukunnon ja toimivan vesitalouden. Suomessa maatalouden hyvät viljelykäytännöt ja tuotantotavat pitävät jo nykyisellään sisällään monia ilmastoviisaita toimenpiteitä.
Jaksoissa asiantuntija- ja viljelijävieraat keskustelevat yhdessä ProAgrian kasvintuotannon asiantuntija Elina Valkeisen kanssa maatilojen uhkista ja mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen edessä. Joka jaksosta saat myös käytännön konkreettisia vinkkejä maatilan ympäristötyöhön.
Ilmastoviisas maatilayritys -kirja kokoaa yhteen alan tuoreinta tutkimustietoa ja kuvaa käytännöllisiä tilatason ratkaisuja. Siinä käsitellään laajasti maatalouden ja ilmastonmuutoksen suhdetta sekä ilmastoviisasta peltoviljelyä ja kotieläintuotantoa unohtamatta energiankäyttöä, metsien merkitystä ja ruoan ilmastovaikutuksia.
Kirja julkaistaan osana ProAgrian ja Luonnonvarakeskuksen Tieto tuottamaan -kirjasarjaa. Kirjoittajina on kattava joukko Suomen johtavia tutkijoita ja alan asiantuntijoita Luonnonvarakeskuksesta, Helsingin yliopistosta, ProAgriasta, MTK:sta, Valiolta, BSAG:sta, SYKE:stä, Ilmatieteen laitokselta ja Fabasta. Kirja on tilattavissa ProAgrian verkkokaupasta.
Infograafi selventää Suomen tilannetta maataloudesta lähtöisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen kokoluokista ja lähteistä vuonna 2017. Kuvassa mukana kolme sektoria, maatalous, energia sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous.
Tietojen lähde: Tilastokeskus 2019. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990-2018. Piirros: Ville Heimala.
Maanviljelijä ruokkii maata, joka ruokkii pieneliöitä, jotka puolestaan ruokkivat kasveja, jotka ruokkivat meitä. Kuulostaa selkeältä, mutta pelto on monimutkainen ekosysteemi, johon vaikuttavat monet asiat. Maanviljelijät jatkuvasti kokeilevat ja oppivat kokemuksistaan, etenkin nyt kun ruuantuotannosta ja ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon. Nuoret maanviljelijä – tutkijat Juuso Joona Joutsenosta ja Tuomas Mattila Pusulasta kertovat 8- osaisessa Yle Areenan podcast-sarjassaan omista kokemuksiaan sekä maanviljelijöinä että tutkijoina.
Nurmi ja nauta tuottavat monia ekosysteemipalveluita. Luonnonvarakeskuksen nurmitutkimus kokosi tietoa havainnolliseksi animaatioksi.
Suomalaisen maidon- ja lihantuotannon erityispiirre ja mahdollisuus: nurmipelto ruokkii naudat ja sitoo hiiltä
Maapallon pelloista noin 40 prosenttia on nurmi- ja laidunalueita, joita voidaan käyttää ihmiselle sopivan ruoan tuotantoon pääasiassa vain märehtijöiden avulla (Lähde: YK:n maatalousjärjestö FAO*). Maailman väestö kasvaa 10 miljardiin, joten nurmialueita ja märehtijöitä tarvitaan ruoantuotantoon myös tulevaisuudessa − samaan aikaan kun kasvisten osuutta globaalissa ruokavaliossa on kasvatettava. Olennaista on, että nurmesta jalostettu maito ja liha tuotettaisiin mahdollisimman resurssiviisaasti sellaisilla alueilla, joilla on esimerkiksi riittävästi vettä − kuten Suomessa.
Suomessa naudat syövät ravinnokseen enimmäkseen tiloilla kasvatettua nurmirehua sekä jonkin verran viljoja ja rypsiä/rapsia. Monessa muussa maassa nautoja ruokitaan pääasiassa viljoilla, soijalla ja maissilla, jotka kaikki sopivat sellaisenaan myös ihmisten ruoaksi. Ympäristövaikutuksia vähentää myös se, että suomalaisen lypsylehmän ja sen jälkeläisten liha päätyy lautasellemme. Monessa maassa maidon-ja lihantuotanto on erotettu toisistaan, mikä johtaa resurssien tehottomampaan käyttöön. Siksi suomalainen terve ja hyvätuottoinen nautakarja pärjää hyvin ympäristövaikutusten vertailussa.
Terve maaperä sitoo ja varastoi hiiltä ilmakehästä. Se myös pidättää ravinteita tehokkaasti, jolloin typpi ja fosfori eivät valu vesistöihin. Monivuotiset nurmet voivat sitoa hiiltä. Viljelijä voi parantaa maaperän hiilensidontaa esimerkiksi vuoroviljelyllä, lisäämällä nurmen lajikirjoa ja pitämällä pellot kasvipeitteisinä ympäri vuoden.
Suomalaisnautojen tuottaman metaanin määrä on puolittunut 50 vuodessa eläinten parantuneen tuotantokyvyn, terveyden ja ruokinnan myötä. Samaan aikaan myös eläinten määrä on vähentynyt. Nyt tarvitsemme uusia keinoja päästöjen vähentämiseksi. Nurmituotannon hiilensidonnan lisäksi ratkaisuja ovat esimerkiksi lannan ravinteiden kierrätys ja lannasta tuotettu biokaasu, jolla korvataan fossiilisia polttoaineita. Maitoketjun osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on pysynyt koko 2000-luvun noin 3-4 prosentissa. (Tilastokeskus 2017).
*Grasslands of the world. Plant Production and Protection Series No. 34. Toim. Suttie, Reynolds and C. Batello. Food and Agriculture Organization of the United Nations, 2005. http://www.fao.org/docrep/008/y8344e/y8344e05.htm
Are grasslands under threat? Brief analysis of FAO statistical data on pasture and fodder crops, Food and Agriculture Organization of the United Nations. http://www.fao.org/uploads/media/grass_stats_1.pdf
Ainut, mikä viljelijän elämässä on pysyvää, on muutos. Voimakkaan ilmastonmuutoksen merkkejä on jo viime vuosina nähty, eivätkä yhteiskunnallisetkaan olot ole öljyriippuvaisessa maailmassa vakioidut. Maanviljely voi kuitenkin sopeutua muutoksiin sekä lisäksi tuoda ratkaisuja moniin ongelmiin. Päätös on viljelijän ja keinoja on runsaasti.
Juuso Joona, isäntä, agronomi, Tyynelän tilalta Joutsenosta kirjoittaa maanviljelijän keinoista varautua ilmastonmuutokseen ja listaa 10 askelta joustavaan maanviljelyyn. Lue lisää.
Marraskuun 2020 alussa järjestettiin turvepeltowebinaari, jonka toteutuksesta vastasivat Luonnonvarakeskuksen vetämät hankkeet Rahanarvoisia vaihtoehtoja syväturpeisten viljelysmaiden käsittelyyn (RATU), Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA) ja Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa (VILLE) sekä Valion CARBO hiilineutraali maitoketju -hankeverkosto.
Tilaisuus keräsi linjoille 175 osallistujaa. Alla lyhyet yhteenvedot kunkin esityksen sisällöstä, mutta koko tallenteen löydät Luonnonvarakeskuksen YouTubesta.
Turvepeltoaiheinen peltopäivä Siikalatvalla elokuussa 2019. Kuva: Elina Nurmi
Kohti hiilineutraalia maitoa: miten erilaiset peltotyypit huomioidaan Valion ilmastotavoitteissa
johtaja Juha Nousiainen, Hiilineutraali maitoketju, Valio
Valio pyrkii tunnistamaan maitotilojen erityyppiset turvepellot ja pohtii yhdessä viljelijöiden kanssa, miten niitä voisi viljellä entistä ilmastoviisaammin. Tavoitteena on löytää tilakohtaisesti sopivia ratkaisuja. Pellon käytön suunnittelutyökalun avulla voidaan yhtä aikaa katsoa karjan rehuntarvetta ja eri peltolohkojen optimaalista käyttöä. On hyvä muistaa, että turvepellot ovat keskeinen osa suomalaista ruoantuotantoa. Etenkin kuivina kasvukausina turvepeltojen vedenpidätyskyky tuo satovarmuutta.
Saako turvepeltoja viljellä tulevaisuudessa: maatalous- ja ilmastopolitiikka sekä tukinäkymät
neuvotteleva virkamies Birgitta Vainio-Mattila, maa- ja metsätalousministeriö
EU julkisti toukokuussa 2020 Pellolta pöytään ja Biodiversiteetti -strategiat osana vihreän kehityksen ohjelmaa. Pellolta pöytään –strategia kattaa nimensä mukaisesti koko ruokajärjestelmän. Molemmilla strategioilla on useita yhteisiä tavoitteita.
CAP-uudistusta on työstetty keväästä 2017 alkaen. Seuraavaksi on tarkoitus aloittaa kolmikantaneuvottelut, jotka käydään komission, parlamentin ja neuvoston kesken. Neuvottelujen pohjalta päätetään uuden rahoituskauden maatalouspolitiikka. Uudistetun CAP:n on tarkoitus astua voimaan vuonna 2023, joten sitä ennen toimitaan siirtymävaiheessa. Jokainen jäsenvaltio valmistelee kansallisen strategisen CAP-suunnitelman, joka kattaa sekä suorat tuet että maaseudun kehittämisen.
Koko EU-tason CAP-rahoituksesta 40 prosenttia ohjataan ilmasto- ja ympäristötoimiin. Uusi ekojärjestelmä on jäsenmaille pakollinen, mutta viljelijöille vapaaehtoinen. Lisäksi ehdollisuus, johon liittyy mm. turvemaita koskevia, myöhemmin tarkentuvia vaatimuksia, korvaa aikaisemman täydentävien ehtojen sekä viherryttämistuen järjestelmät. Vainio-Mattila toi esiin, että turvepeltoja saa viljellä tulevaisuudessakin. Yhdessä yritetään etsiä ja kehittää ilmastoviisaita viljelymenetelmiä.
Turvepeltojen ilmastovaikutuksia ja kestäviä viljelytapoja
tutkija Hanna Kekkonen, Luke
Kansallisen jaottelutavan mukaan Suomessa on eloperäiset maat jaettu turvemaihin (yli 40 % orgaanista ainesta) ja multamaihin (20-40 % orgaanista ainesta). Suomen viljelypinta-alasta noin 12 % on eloperäisiä maita. Suurin osa niistä sijaitsee Pohjanmaan maakunnissa, Kainuussa ja Lapissa. Ne muodostavat merkittävän osan maatalouden päästöistä. Eloperäisten maiden kasvihuonekaasupäästöt raportoidaan kansallisessa kasvihuonekaasuinventaariossa kahdella eri sektorilla: typpioksiduulipäästöt maataloussektorilla ja hiilidioksidi- sekä metaanipäästöt maankäyttösektorilla.
Ojituksen ja kuivatuksen myötä turpeessa säilynyt orgaaninen aines alkaa hajota ja päästöjä alkaa muodostua mm. hiilidioksidina. Viljelytoimenpiteet voimistavat turpeen hajotusta, kun vastaavasti pohjaveden korkea pinta säilöö sitä. Pohjaveden pinnan noston lisäksi kasvipeitteisyys sekä muokkauksen minimointi ovat keskeisiä keinoja päästöjen hillitsemiseksi. Uusien päästölähteiden välttämiseksi keskeisintä olisi vähentää uusien turvepeltojen raivaamista ja kohdentaa uudet raivaukset ensisijaisesti kivennäismaille.
Turvepellot jaotellaan paksuutensa mukaan ohutturpeisiin (alle 60 cm) ja paksuturpeisiin (yli 60 cm kerros turvetta). Turpeen paksuutta voi hyödyntää erilaisten päästötoimien pitkäkestoisuutta määrittäessä.
OMAIHKA-hanke ja turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöjen mittaustuloksia
tutkija Sanna Saarnio, Luke
OMAIHKA-hankkeessa on mukana kuusi lypsy- ja lihakarjatilaa, joilla on eloperäisiä peltoja. Hankkeessa pohditaan yhdessä viljelijöiden kanssa pellonkäyttöä ja miten sitä voisi kehittää ilmastoystävällisemmäksi. Tilojen turvepelloilta on otettu maanäytteitä orgaanisen aineksen pitoisuuden määrittämiseksi. Maanäytteiden tuloksia verrataan maannostietokannan ja viljavuuspalvelun tietoihin, sillä on olemassa epävarmuutta turvepeltojen täsmällisestä määrästä. Osa pelloista saattaa olla pikemmin multamaita kuin turvemaita. Tiloilla mitataan myös peltojen kasvihuonekaasupäästöjä erilaisissa viljelytilanteissa (nostettu vesitaso vs. tavanomainen ojitus, nurmen uudistus suojaviljaan salaojitetulla ja avo-ojitetulla lohkolla, nurmen uudistaminen kesällä vs. keväällä, vasta käyttöön otettu raivio vs. pidempään käytössä ollut pelto). Projekti on käynnistynyt hiljattain, joten tarkennettuja tuloksia saadaan vähän myöhemmin.
Turvemaiden kestävä viljely yrittäjän näkökulmasta
viljelijä Jaana Auer, Niemijärven tila, Multia
Niemijärven tilalla on ollut naudanlihantuotantoa vuodesta 2003, mutta tuotantosuunta on muuttumassa luomuemolehmiin. Peltoalasta 29 % on multa- ja turvemaita, osa jo sata vuotta viljelyssä olleita. Turvemaat ovat paksuturpeisia ja niillä on viljelty enimmäkseen monivuotisia säilörehunurmia. Nurmet ovat myös pitkäikäisiä, noin 5-6-vuotisia ja täydennyskylvöä on tehty tarpeen mukaan.
Viljelijän näkökulmasta tarkasteltuna turvepelloilla on monia positiivisia ominaisuuksia. Ne ovat viljelyvarmoja etenkin kuivina kesinä, kevyempiä muokata, kivettömiä ja vaativat vähemmän lannoitusta. Toisaalta ne voivat olla hallanarkoja ja kantoja sekä kantavuusongelmia sateisina vuosina saattaa esiintyä. Ojituksen toimivuudesta pitää huolehtia hyvin.
Pelto on tärkein tuotantoväline maataloudessa. Viljelijä muistutti, että resurssitehokas viljely, etenkin monivuotisten nurmien, hillitsee päästöjä ja tuottaa samalla rehua karjalle. Mikäli nurmipinta-alaa on reilusti maatilojen energiaomavaraisuutta voi parantaa biokaasuntuotannolla. Taloudellisilla kannustimilla on tärkeä roolinsa päästöjen vähentämisessä ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomisessa.
Maatilojen talous ilmastonmuutoksessa – haasteita ja mahdollisuuksia
tutkimusprofessori Heikki Lehtonen, Luke
Ilmastohaasteiden keskellä on tärkeää löytää keinoja maatalouden heikkenevän kannattavuuden parantamiseksi. Maankäyttö ja hyvät tuotosvasteet panoksille, eli kestävä tehostaminen, on keskeisessä roolissa. Maatalouden ilmastotiekarttaan on koottu myös turvemaille sopivia toimia sekä tuottavuuden kasvattamiseksi että päästöjen hillitsemiseksi.
Ilmastonmuutos vaikuttaa suomalaiseen maatalouteen moninaisin tavoin. Ennusteiden mukaan esimerkiksi keskilämpötila nousee (etenkin talvella, +3 – +9 astetta), sadanta kasvaa (kesällä enintään 20 % ja talvella +40 % asti) ja kasvukausi pitenee 30-45 vrk vuosisadan loppuun mennessä. Syksyn ja talven vesisateiden myötä riski ravinteiden huuhtoutumiseen kasvaa, varsinkin jos pelloilla ei ole kasvillisuutta suojaamassa maaperää. Lumen ja roudan väheneminen aiheuttanee eniten ongelmia savimailla. Viljelijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa esille on noussut laadukkaan siemenen merkitys, sopivat siemenseokset nurmille, maan kuivatus ja kalkitus, politiikan kannustimet ja myös viljelytekniikka keinoina kohti sopeutumista ja parempia satoja.
Salaojituksen ja pellon tiivistymän korjaamisen kannattavuutta on arvioitu erilaisin laskelmin. Salaojitukseen voi saada 30-40 % tukea, minkä jälkeen viljelijän kustannukseksi jäisi alle 2000 euroa/ha. Toimenpiteen avulla myös maan rakenne paranee. Turvemailla voi harkita avo-ojien säätöpatoja tai säätösalaojitusta, mikä mahdollistaa veden pinnan säätelyn ja pienentää täten myös kasvihuonekaasupäästöjä. Mutta mihin kannattaa panostaa, millaiset takaisinmaksuajat ovat? Investointien osalta mittakaavan ja erikoistumisen edut on ratkaistava sopusoinnussa pellon kasvukunnon kanssa.
RATU-projektissa on haastateltu 19 viljelijää Kainuun, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan alueella. Heistä noin kolmasosalla on viljelyssä turvemaita yli 50 %. Ne ovat hyvin tärkeitä monelle tilalle, etenkin viljelyvarmuuden kannalta. Turvemaita on opittu viljelemään siellä missä niitä on runsaasti, nurmenviljely on usein luonnostaankin painottunut turvepelloille. Työhuippujen tasaaminen ja rehun riittävyys ovat viljelijöille tärkeitä taustatekijöitä turvepeltojen viljelyssä ja raivaamisessa.
Viljelijöiden mukaan tukipolitiikka suosii aktiiviviljelyn vähentämistä turvepelloilla. Vuokrapeltojen heikko saatavuus ja lyhyet sopimukset aiheuttavat myös harmia viljelijöille. Monille on ollut hyötyä tilusjärjestelyistä. Nurmenviljelyn tehostaminen, kosteikkojen perustaminen sekä joissakin tapauksissa myös metsittäminen ovat viljelijöiden mielestä kannatettavia tapoja ilmastoystävälliseen viljelyyn. Säätösalaojituksesta ei juuri ollut kokemuksia nimenomaan turvemailta. Raivattujen turvemaiden ennallistaminen ei kerännyt kannatusta. Puheet turvemaiden päästöistä koetaan viljelijöitä syyllistävinä. Lisäksi he muistuttivat, että maatalous sitoo muidenkin sektoreiden ilmastopäästöjä ilmakehästä takaisin peltoihin.
